Jan Staubo
Jan Staubo (28. syyskuuta 1920 Kristiania – 15. kesäkuuta 2003 Oslo) oli norjalainen jalkapalloilija, jääpalloilija, tennispelaaja, urheilujohtaja, sotilaslentäjä ja poliitikko. Urheilussa hän oli tenniksessä kansainvälisen tason pelaaja ja oli Kansainvälisen olympiakomitean jäsen 34 vuoden ajan.
Staubo kävi kauppakoulun Oslossa vuonna 1940. [1] Toisen maailmansodan aikana hän taisteli saksalaismiehittäjää vastaan ja myöhemmin lentäjänä Norjan pakolaisarmeijassa. Hän joutui saksalaisten vangiksi ja oli vangittuna kaikkiaan kolmen vuoden ajan sodan aikana. Hän teki vankeudesta useita pakoyrityksiä. Jouduttuaan vangiksi Norjan miehityksen alkuvaiheessa hän yritti paeta vuonna 1941 Ruotsiin. [2] Hän joutui kuitenkin saksalaisten vangiksi ja joutui sotavankeuteen Vollan vankilaan Trondheimiin.[3] Hänen onnistui paeta Vollasta, ja hän pääsi Pohjanmeren yli Britannialle kuuluville Shetlandin saarille ja siirtyi sieltä edelleen nuorille norjalaismiehille järjestetylle lentäjien koulutusleirille "Little Norway". Koulutusvaiheen jälkeen hän alkoi lentää brittien Spitfire-hävittäjällä. Hänet ammuttiin kuitenkin alas elokuussa 1942 Ranskan Dieppen lähellä, ja hän joutui silloin uudelleen saksalaisten sotavangiksi. Hänet sijoitettiin Sleesiassa sijainneeseen Stalag Luft III-leirille lähelle Saganin kaupunki (nykyään puolalainen Żagańin kaupunki) [2] Sotilaurallaan hän saavutti everstiluutnantin arvon.
Sodan jälkeen Staubo tuli tunnetuksi kansainvälisen tason tennispelaajana. Hän voitti ensimmäisen Norjan mestaruuden nelinpelissä ennen sotia vuonna 1939. Henkilökohtaisen mestaruuden hän voitti vuosina 1948 ja 1950 [2] Hän osallistui vuonna 1946 ja 1947 US Open-turnauksiin sekä vuosien 1947, 1949 ja 1950 Wimbledonin turnauksiin.[4] Viimeinen Norjan tennismestaruus tuli vuonna 1951 nelinpelissä.[5] Tennisuran lisäksi Staubo pelasi kansallisella tasolla jalkapalloa, jääpalloa ja jääkiekkoa oslolaisen IF Readyn riveissä.[2] Hän toimi myös jonkin IF Readyn puheenjohtajana.[1], [6]
Järjestöuran Staubo aloitti Norjan Tennisliiton puheenjohtajana ja kuului sen jälkeen Norjan urheilun keskusliiton johtokuntaan. Staubo seurasi serkkuaan Olaf Ditlev-Simonsenia Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) norjalaisedustajana vuonna 1966. Staubo toimi KOK:n jäsenenä 34 vuotta aina vuoteen 2000 asti. KOK-uransa jälkeen hänet nimitettiin järjestön kunniajäseneksi täytettyään 80 vuotta.[2] Vuoden 1994 Lillehammerin talviolympialaisissa Staubo kuului järjestelytoimikuntaan. Hän oli myös mukana perustettaessa Norjan olympiamuseota.[5]
Politiikassa Staubo toimi vuosina 1961-1967 Oslon kaupunginvaltuustossa konservatiivien edustajana. Työurallaan hän toimi laivanvarustajana ja kuului Norjan laivanvarustajien etujärjestöön.[1] Hän oli perustamassa 1960-luvulla elektroniikka-alan yritystä Statronic, joka myöhemmin toimi nimellä Kiton ja fuusioitui edelleen Sonec-nimisen yrityksen kanssa.
Staubo asui elämänsä viimeiset vuodet maatilallaan Staubøssä.[1] Hän kuoli kesäkuussa 2003 83 vuoden iässä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Per Jorsett: Jan Staubo 70 år 28. september. Norwegian News Agency, 7.9.1990.
- ↑ a b c d e f Finn Søhol: Jan Staubo (obituary). Aftenposten, 23.6.2003.
- ↑ Aage Møst: Jan Staubo (obituary). Aftenposten, 18.6.2003.
- ↑ Players archive - Jan Stalbo Wimbledon. Viitattu 22.5.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Jan Staubo (obituary)STAUBO, Jan (NOR) 18.6.2010. International Tennis Federation. Arkistoitu 23.5.2015. Viitattu 22.5.2015 (englanniksi).
- ↑ "READY FOR IDRETTSGLEDE" GJENNOM 100 ÅR Norges Bandyförbund. Viitattu Juni 2007. (norjaksi)