James Wilson (poliitikko)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee 1700-luvulla elänyttä yhdysvaltalaista poliitikkoa. Muita samannimisiä poliitikkoja löytyy täsmennyssivulta James Wilson.
James Wilson

James Wilson (14. syyskuuta 1742 Fife, Skotlanti21. elokuuta 1798 Edenton, Pohjois-Carolina)[1] oli skotlantilaissyntyinen yhdysvaltalainen oikeusoppinut ja yksi Yhdysvaltain perustajaisistä.

Wilson opiskeli useissa yliopistoissa Skotlannista ja muutti vuonna 1765 Pohjois-Amerikkaan. Hän opetti klassista kreikkaa ja retoriikkaa Philadelphia Collegessa ja opiskeli lakia John Dickinsonin johdolla. Valmistuttuaan asianajajaksi vuonna 1767 hän perusti oman lakitoimiston, joka menestyi hyvin. Vuonna 1774 Wilson osallistui Pennsylvanian siirtokunnankokoukseen Carlislen edustajana ja toimi Pennsylvanian kirjeenvaihtokomitean jäsenenä. Hän saavutti mainetta julkaisemalla samana vuonna huomiota herättäneen pamfletin Considerations on the Nature and Extent of the Legislative Authority of the British Parliament. Siinä hän ilmoitti että Britannian parlamentilla ei ollut oikeutta säätää lakeja Amerikan siirtokunnille.[1][2][3]

Wilson valittiin 1775 toiseen mannermaakongressiin, jossa hän esiintyi vakuuttavasti siirtokuntien täyden itsenäisyyden puolesta. Hän vaati kuitenkin itsenäisyysjulistuksen lykkäämistä, kunnes hän saisi pennsylvanialaisilta valitsijoiltaan valtuudet sen hyväksymiseen. Lopulta hän allekirjoitti itsenäisyysjulistuksen. Wilson jäi pois mannermaakongressin toiminnasta vuonna 1777, ja palasi asianajajan ammattiinsa. Hän ryhtyi myös keinottelijaksi, mikä herätti arvostelua sodan ollessa käynnissä.[2]

Vuonna 1779 Wilson nimitettiin Ranskan oikeudelliseksi edustajaksi Yhdysvalloissa, ja hän edusti Ranskan kruunua erinäisissä oikeusjutuissa. Hän toimi konfederaation kongressin jäsenenä 1783 ja 1785–1786. Hän tuki valuuttareformia ajanutta Robert Morrisia ja vaati konfederaatioartikloihin lisäystä, joka antaisi kongresille mahdollisuuden valtakunnallisten verojen säätämiseen. Perustuslaillisessa konventissa 1787 Wilsonilla oli keskeinen rooli, ja hän johti kamppailua perustuslain raifioinnin puolesta Pennsylvaniassa. Hän pani alulle myös Pennsylvanian uuden perustuslain laatimisen vuonna 1790.[1][2][3]

Vuosina 1789–1798 Wilson toimi korkeimman oikeuden tuomarina ja oli myös Philadelphian yliopiston professori vuodesta 1790. Merkittävin Wilsonin aikana tehty ratkaisu korkeimmassa oikeudessa oli vuoden 1793 Chisholm vastaan Georgia. Ryhdyttyään jälleen keinottelemaan maakaupoilla Wilson menetti huonojen sijoitusten vuoksi omaisuutensa talvella 1796–1797 ja joutui lyhyeksi aikaa jopa velkavankeuteen, mutta ei menettänyt tuomarinvirkaansa. Pian myös hänen terveytensä petti ja menetettyään työkykynsä hän kuoli vuonna 1798.[1][2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d James Wilson (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 1.2.2014.
  2. a b c d James Wilson (englanniksi) US History. Viitattu 1.2.2014.
  3. a b c Nordisk familjebok (1921), s. 580 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 1.2.2014.