James Smith (nyrkkeilijä)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
James Smith
Tiedot
Oikea nimi James Smith
Lempinimi Bonecrusher
Painoluokka raskassarja
Maa Flag of the United States.svg Yhdysvallat
Syntymäaika 4. maaliskuuta 1953
Syntymäpaikka Magnolia, North Carolina
Otteluasento oikeakätinen
Ammattilaistilastot
Ottelut 62
Voitot 44
Tyrmäysvoitot 32
Tappiot 17
Ratkaisemattomat 1

James "Bonecrusher" Smith on uransa lopettanut yhdysvaltalainen ammattinyrkkeilijä. Smith oli myös hetken WBA-liiton hallitseva maailmanmestari (vuoden 1986 joulukuusta vuoden 1987 maaliskuuhun). Hän on myös ensimmäinen raskaansarjan maailmanmestari, jolla on yliopistotason tutkinto.

Pituudeltaan Smith on 193 cm ja painoi huippuvuosinaan 103–106 kiloa.

Ammattilaisura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Smith siirtyi ammattilaiskehiin varsin myöhään, 28 -vuotiaana vuonna 1981. Siitä huolimatta hän kohtasi 18-vuotisen uransa aikana useita kansainvälisen tason ottelijoita. Hänen suurimpiin voittoihin eittämättä kuuluvat vuonna 1984 saavutettu tyrmäysvoitto 22-vuotiaasta, tuolloin voittamattomasta suurlupauksesta Frank Brunosta sekä ensimmäisessä erässä otettu tyrmäysvoitto Tim Witherspoonista WBA-liiton titteliottelussa vuonna 1986.

Näiden voittojen vastapainoksi Smith kärsi urallaan useita kirveleviä tappioita, joiden vaikutus oli erityisen negatiivinen henkisellä puolella . Hän hävisi hajaäänin nyrkkeilijäsuuruus Joe Frazierin pojalle Marvis Frazierille, siitäkin huolimatta, että mursi Frazierin leuan lyötyään hänet kanveesille ottelun viidennessä erässä. Kovanyrkkinen kanadalainen Donovan Ruddock taas tyrmäsi hänet seitsemännessa erässä vuonna 1989. Vuonna 1993 viikkoa ennen 40-vuotissyntymäpäiväänsä Smith hävisi 25-vuotiaalle, tulevalle WBA ja IBF -liittojen raskaansarjan maailmanmestarille Michael Moorerille yksimielisin tuomariäänin.

Ainoassa tittelinpuolustus ottelussaan hän kohtasi urallaan hurjassa nousukiidossa olleen Mike Tysonin. Ottelu sai valtavasti huomiota mediassa, olihan ottelun päätähtenä Tyson, josta oli kovaa vauhtia tulossa urheileva supertähti. Lisäksi ottelun panoksena oli kahden eri liiton mestaruusvyöt (WBA, WBC). Lupaavista lähtökohdista huolimatta ottelusta ei kuitenkaan syntynyt suurta spektaakkelia. Smith yritti lähinnä vain selviytyä täydet kaksitoista erää 13 vuotta nuoremman Tysonin kyydissä sitomalla ja välttämällä suorta iskujen vaihtoa. Tosin aivan ottelun viimeisillä sekunneilla Smith osui muutamalla täydellisesti ajoitetulla ja voimalla ladatulla lyönnillään, mutta Smithin viimehetken aktiivisuudella ei juurikaan enää ollut vaikutusta ottelun lopputulokseen. Tyson voitti ottelun loppujen lopuksi huomattavan suurella pistemarginaalilla (120-106, 119-107, 119-107)

Smith kohtasi myös uransa aikana kahdesti legendaarisen Larry Holmesin. Ensimmäisen kerran miehet ottivat yhteen vuonna 1984 ja toisen kerran ikämiehinä vuonna 1999, joka oli samalla 46-vuotiaan Smithin uran viimeinen ammattilaisottelu. Molemmat ottelut päättyivät Smithin kesketystappioon.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]