James L. Kemper

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
James L. Kemper

James Lawson Kemper (11. kesäkuuta 18237. huhtikuuta 1895) oli lakimies, konfederaation kenraali Yhdysvaltain sisällissodassa ja Virginian kuvernööri. Hän oli sisällissodassa nuorimpia prikaatinkenraaleja, ja ainoa ei-ammatillinen sotilasupseeri divisioonassa, joka johti Pickettin hyökkäystä missä hän haavoittui ja joutui vangiksi, mutta pelastettiin.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemper syntyi Mountain Prospectissa Madison Countyssä Virginiassa Frederick T. Kemperin veljeksi (Kemperin sotilaskoulun perustaja). Hänen isoisänsä palveli George Washingtonin esikunnassa Yhdysvaltain vapaussodassa, mutta hänellä itsellään ei ollut sotilaskoulutusta. Hän valmistui Washington Collegesta (nykyisin Washingtonin ja Lee College) 1842, ja hänestä tuli lakimies.

Meksikon–Yhdysvaltain sodan alkamisen jälkeen hän liittyi armeijaan ja yleni kapteeniksi ja avustavaksi majoitusmestariksi 1. Virginian jalkaväkeen, mutta liittyi liian myöhään (1847) nähdäkseen yhtään taistelutoimintaa. Vuonna 1858 hän oli prikaatinkenraali Virginian miliisissä. Hän palveli myös kolme kautta Virginian lainsäädännösssä, ja kohosi puhemieheksi lähettiläiden taloon ja puhemieheksi sotilasasioiden komiteaan, missä hän oli osavaltion sotilaallisen valmistautumisen vahva kannattaja.

Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan alettua Kemper palveli prikaatinkenraalina Virginian vakinaisessa armeijassa, ja sitten everstinä konfederaation armeijassa, missä komensi 7. Virginian jalkaväkeä toukokuusta 1862. Hänen rykmenttinsä annettiin A. P. Hillin prikaatiin kenraalimahuri James Longstreetin divisioonaan konfederaation Potomacin-armeijaan kesäkuusta 1861 maaliskuuhun 1862. Kemper oli mukana ensimmäisessä Bull Runin taistelussa. Urheasta esiintymisestään Seven Pinesin taistelussa Virginian niemimaalla käydyissä taisteluissa Kemper ylennettiin prikaatinkenraaliksi 3. kesäkuuta 1862, ja hän komensi vähän aikaa divisioonaa Longstreetin armeijakunnassa. Kenraalimajuri George Pickettin palattua Kemper siirtyi takaisin komentamaan prikaatiaan, mikä oli suurin joukko-osasto mitä hän tuli taistelukentällä komentamaan. Toisessa Bull Runin taistelussa Kemperin prikaati otti osaa James Longstreetin johtamaan yllätyshyökkäykseen unionin joukkojen vasenta sivustaa vastaan, mikä miltei tuhosi John Popen komentaman Virginian armeijan.

Antietamin taistelussa hän oli joukkoineen Sharpsburgin kaupungista etelään, missä puolusti asemiaan Ambrose Burnsiden eteneviä joukkoja vastaan iltapäivällä 17. syyskuuta 1862. Hän veti joukkonsa pois unionin joukkojen edessä, paljasti konfederaation armeijan oikean sivustan, ja linjan pelasti vain A. P. Hillin divisioonan nopea saapuminen Harpers Ferrystä. Fredericksburgin taistelussa Kemperin prikaati oli reservissä.

Gettysburgin taistelu ja sotavankeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gettysburgin taisteluun Kemper saapui Pickettin divisioonan mukana illalla 2. heinäkuuta 1863. Hänen prikaatinsa oli 3. heinäkuuta Pickettin hyökkäyksen vasempana sivustana. Emmitsburgin tien ylityksen jälkeen häneen prikaatiinsa osui Unionin Vermontin joukkojen ampumaa tulta, hänen joukkoaan ajettiin vasemmalle ja se häiritsi koko hyökkäyksen kulkua. Kemperin kuultiin huutavan: "Tuolla on aseita pojat, menkää niiden luo". Hänen mahtailunsa teki hänet selväksi maaliksi unionin kiväärimiehille, häntä osui vatsaan ja hän joutui unionin joukkojen vangiksi. Kersantti Leigh Blanton 1. Virginian jalkaväestä pelasti hänet. Haavoittunut Kemper kannettiin takaisin unionin linjoille Seminary Ridgeen. Lee kysyi hänen tilansa vakavuutta, ja Kemper pelkäsi sen olevan kuolettava. Hän pyysi Leetä "tekemään täyden oikeutuksen hänen divisioonansa työlle tänään". Konfederaation peräytymismatkalla Virginiaan Kemper joutui jälleen unionin joukkojen käsiin. Hänet vaihdettiin Charles K. Grahamiin 19. syyskuuta 1864. Hän oli loppusodan ajan liian sairas taistelukentille, ja hän komensi Virginian reservijoukkoja. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 19. syyskuuta 1864.

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luotia ei ollut mahdollista poistaa hänen vatsastaan, ja Kemper kärsi kovista kivuista lopun ikäänsä. Sodan jälkeen hän työskenteli lakimiehenä ja valittiin jälleenrakennuksen jälkeen ensimmäiseksi Virginian kuvernööriksi 1. tammikuuta 1874. Hän kuoli vuonna 1887 Walnut Hillsissä Orangen piirikunnassa Virginiassa, minne hänet on haudattu.

Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijä Royce D. Applegate on esittänyt Kemperiä kahdessa elokuvassa, Gettysburgissa (1993) ja Jumalan miekassa (2003).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:James L. Kemper