James Keith
.jpg)
James Francis Edward Keith (11. kesäkuuta 1696 Inverugie, Skotlanti – 14. lokakuuta 1758 Hochkirch, Saksi[1]) oli skotlantilaissyntyinen sotamarsalkka.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lakiopintojensa ohessa Edinburghin yliopistossa James Keith opiskeli myös kirjallisuutta ja historiaa. [2] Vuonna 1715 Skotlannin jakobiitit nousivat kapinaan Englantia vastaan[3] ja Keithin perhe päätti paeta mantereelle.[2] James Keith muutti Pariisiin, josta hän joutui lähtemään 1719. Hän pestautui ensin Espanjan armeijaan palkkasoturiksi ja päätti siirtyä myöhemmin palvelemaan Venäjälle Pietari II:ta. Hyvän koulutuksen saaneena hänen toimenkuvaansa Venäjällä kuului sotilaalliset ja hallinnolliset tehtävät.[2]
Venäjän miehittäessä Pikkuvihan aikana Suomen, Keith muutti asumaan Turkuun, porvari Grubbin taloon. Grubbin taloa vastapäätä asui Turun silloinen pormestari, Carl Merthen lapsineen.[2] James Keith tutustui Merthenin perheeseen ja hänestä tuli tuttavalliset pormestarin tyttären Eva Merthenin (1723–1811) kanssa. Carl Merthen kuoli keväällä 1743 lyhyen sairastelun seurauksena ja Merthenien lapset jäivät orvoiksi. Kenraaliksi ylennetty Keith pyysi Eva Mertheniä muuttamaan luokseen ja emännöimään kutsuilla.[4] Vaikka Keith ja Merthen eivät olleet naimisissa, silti Keith esitteli kutsuillaan Eva Merthenin aina puolisokseen.[5]
Turun rauhan solmimisen jälkeen Keith määrättiin komennukselle Tukholmaan, jonka jälkeen hän lähti takaisin Pietariin. Keisarinna Elisabeth palkitsi Keithin suorittamastaan palveluksesta kaksinkertaisen palkan lisäksi kunniamiekalla ja Andreaan suurristillä. Keisarinna lahjoitti Keithille myös asuinpalatsin Pietarista ja Liivinmaalla sijaitsevan maatilan. Eva Merthen muutti asumaan Keithin luo Pietariin, Keithin toimiessa uudessa virassaan Tallinnan ja Riian käskynhaltijana. Keith joutui pian juonittelujen kohteeksi ja hän päätti pestautua kuningas Fredrik II:n palvelukseen Berliiniin. Siellä hänet ylennettiin sotamarsalkaksi. Eva Merthen jäi asumaan Pietariin.[5] James Keithille ja Eva Merthenille syntyi useita lapsia, mutta heitä ei voinut merkitä asiakirjoihin Keithin aatelistaustan vuoksi. Pari kuitenkin avioitui 1750-luvulla. Heidän avioliittoaan kutsuttiin morganaattiseksi avioliitoksi, koska heidän olisi täytynyt pyytää avioitumiseen lupaa Keithin suvun klaanilta ja Englannin ja Skotlannin kuninkaalta. James Keith määräsi testamentissaan varallisuutensa vaimolleen ja lapsilleen.[6]
Preussin ja Itävallan välillä syttyi sota ja Keith johti Preussin armeijaa yhdessä Fredrik II:n kanssa. Itävalta hyökkäsi Saksin Hochkirchissä 14. lokakuuta, 1758, johon Preussin armeija oli leiriytynyt. Keith kuoli luodeista saamiinsa vammoihin. Hänet haudattiin sotilaallisin menoin Hochkirchin kirkkoon. Sodan päätyttyä 1763, Keithin arkku siirrettiin Potsdamin varuskuntakirkkoon Fredrik II:n määräyksestä.[6] Vuonna 1786 Berliinin Wilhelmplatzille pystytettiin patsas Keithin muistolle.[7]
Merthen on Zachris Topeliuksen historiallisen romaanin Suomen herttuatar aiheena.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kajanti, Caius: Kiehtovia naiskohtaloita Suomen historiasta. Karisto Oy, 2005. ISBN 951-23-3949-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ James Keith Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 8.2.2008. (englanniksi)
- ↑ a b c d Kajanti 2005, s. 32.
- ↑ Len Nicholson: Scottish History - The Jacobites 1996. Nicholson, Len. Arkistoitu 18.3.2009. Viitattu 8.2.2008. (englanniksi)
- ↑ Kajanti 2005, s. 33.
- ↑ a b Kajanti 2005, s. 34.
- ↑ a b Kajanti 2005, s. 35.
- ↑ Kajanti 2005, s. 36.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja osa 5 p. 1539
| ||||||||||||||||||
