James Herriot
James Herriot (oik. James Alfred Wight, 3. lokakuuta 1916, Sunderland, Englanti – 23. helmikuuta 1995, Thirlby, Yorkshire, Englanti) oli englantilainen eläinlääkäri ja kirjailija.[1]
Herriotin omaelämäkerralliset kirjat kertovat hänen toiminnastaan eläinlääkärinä Pohjois-Englannissa Yorkshire Dales -alueella sekä kokemuksistaan ja koulutuksestaan ilmavoimissa toisen maailmansodan aikana. Myös Herriotin kirjoihin perustuva BBC:n televisiosarja Kaikenkarvaiset ystäväni oli hyvin suosittu.[2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
James Alfred Wight syntyi 3. lokakuuta 1916 Sunderlandissa, Englannissa, James (1890–1960) ja Hannah (1890–1980) Wightille. Pian heidän häidensä jälkeen Wightin muuttivat Brandlling Streetiltä Sunderlandista Glasgowiin Skotlantiin, missä James työskenteli sekä laivan peltiseppänä että pianistina paikallisessa elokuvateatterissa, kun taas Hannah oli laulaja ja ompelija. Hannah palasi Alfin syntymää varten Sunderlandiin, josta tuli takaisin Glasgowiin kun Alf oli kolme viikkoa vanha. Alf opiskeli Yokerin peruskoulussa ja Hillhead high schoolissa.
Vuonna 1939, 23-vuotiaana, hän valmistui eläinlääkäriksi Glasgowin eläinlääketieteellisestä. Tammikuussa 1940 hän otti lyhytaikaisen eläinlääkärin työn Sunderlandissa, mutta muutti kesäkuussa työskennelläkseen Thirskissä, Yorkshiressä, jossa hän viettikin lopun elämäänsä. 5.11.1941 hän meni naimisiin Joan Catherine Anderson Danburyn kanssa. Pari sai kaksi lasta, James Alexander (Jim) syntyi 1943 ja myöhemmin myös hänestä tuli eläinlääkäri samalla praktiikalla. Rosemary (Rosie) syntyi puolestaan 1947. Hän suunnitteli aluksi alkavansa myös eläinlääkäriksi, mutta päätyi lopulta yleislääkäriksi.
Wight palveli Royal Air Forcessa lentäjänä 1942. Hänen vaimonsa muutti vanhempiensa taloon täksi aikaa ja Wightin saatua vapautuksen RAFista, hän muutti vaimonsa luokse. He asuivat näin aina vuoteen 1946, jolloin he muuttivat takaisin osoitteeseen 23 Kirkgate, pysyen siellä vuoteen 1953. Myöhemmin he muuttivat asuntoon Topcliffe Roadilla, Thirskissä, vastapäätä oppikoulua. Alkuperäinen praktiikka on nyt museo, "The World of James Herriot", kun taas Topcliffen asunto on yksityisessä omistuksessa, eikä ole avoin yleisölle. Myöhemmin he muuttivat vielä Thirlbyyn, noin neljän mailin päähän Thirskistä, jossa hän asui aina kuolemaansa asti.
Wight yritti vuosia kirjoittaa kirjaa, mutta suurin osa hänen ajastaan meni eläinlääkärin toimessa ja perheen parissa, eikä kirjoittaminen johtanut mihinkään. Vuonna 1966, ollessaan 50-vuotias, hänen vaimonsa kehotti häntä kirjoittamaan. Saatuaan useita hylkäyksiä muista tarinoista, jotka koskivat esimerkiksi jalkapalloa, hän päätti kirjoittaa siitä minkä tunsi parhaiten. Vuonna 1969 hän kirjoitti If Only They Could Talk (ei suomennettu), ensimmäisen nykyisin kuuluisista elämäntyöhönsä ja RAFin aikaiseen koulutukseensa liittyvistä kirjoista. Koska hän omisti tuolloin osan eläinlääkäripraktiikasta ja oli tunnettu henkilö Thirskissä, hän päätti ottaa kirjailijanimen, valiten "James Herriotin" katseltuaan televisiosta peliä, jossa skotlantilainen maalivahti Jim Herriot pelasi Birmingham Cityssä Manchester Unitedia vastaan. If Only They Could Talk julkaistiin vuonna 1970 Michael Joseph Ltd-kustantamon julkaisemana, mutta myynti oli hidasta kunnes Thomas McCormack St. Martin's Pressistä sai kopion kirjasta ja järjesti kaksi ensimmäistä kirjaa julkaistavaksi yhtenä Yhdysvalloissa. Tuloksena oli kirja Kaikenkarvaiset ystäväni, joka oli hetkessä menestys, poikien vielä useita jatko-osia, elokuvia ja televisiosarjan.
Wightilla havaittiin eturauhassyöpä vuonna 1991 ja hän kävi läpi hoitojaksoja Lambert Memorialin sairaalassa Thirskissä. Hän kuoli 23. helmikuuta 1995, 78-vuotiaana, kotonaan Thirlbyssä.
Heinäkuun 29., 2009 brittiläinen Grand Central Railway, joka hoitaa junamatkoja Wightin syntymäpaikasta Sunderlandista Lontoon King's Crossille, nimesi vasta hankkimansa junan nro. 180112 James Herriotin mukaan kunnioittaakseen hänen muistoaan. Seremoniassa olivat mukana Wightin lapset Rosie ja Jim.[3]
Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjoissaan Wight kutsuu kylää jossa hän työskentelee, Darrowbyksi. Darrowby perustuu suuresti Thirskiin ja Sowerbyhyn. Hän myös nimesi uudelleen praktiikan omistajan Donald Sinclairin Siegfried Farnoniksi ja hänen veljensä Brian Sinclairin Tristan Farnoniksi.
Wightin tarinat ovat vain osittain omaelämäkerrallisia. Useat tarinat perustuvat löyhästi oikeisiin tapahtumiin ja ihmisiin, ja niitä voidaankin pitää pääsääntöisesti fiktiona.
Historiallisesta näkökulmasta tarinat auttavat näkemään tuon ajan eläinlääkärien alaa; maatalous muuttui runsaasti Wightin aikana ja tuona aikana pääsääntöisesti käytetyt hevoset korvattiin traktoreilla ja eläinlääketiede kompuroi vielä alkuvaiheissaan. Tuolloin keksittiin myös useita lääkkeitä aina antibiootista moniin muihin nykyään yhä käytössä oleviin lääkkeisiin. Myös lemmikkieläinten hoito tuolloin oli vähäisempää ja suurin osa eläinlääkärin ajasta meni suurten maatalouseläinten hoitamiseen. Vuonna 2000 tilanne on täysin päinvastainen ja suurin osa eläinlääkärien ajasta menee lähinnä koirien, kissojen ja muiden pieneläinten hoitamiseen. Wightin aikaan myös esimerkiksi keisarinleikkauksen tekeminen lehmälle oli harvinaista.
Herriot-kirjoja kutsutaan usein "eläintarinoiksi" (Wight itse kutsui niitä "pieniksi kissa ja koira -tarinoiksi"), mutta yleisesti ottaen ne kertovat kuitenkin enemmänkin eläinlääkäristä, joka näyttelee suurta roolia kirjoissa. Kirjoissa tulevat tutuiksi kylän asukkaat, heidän roolinsa eläinten hoidossa ja heidän muu elämänsä. Kirjoissa Herriot toimii sekä eläinten, että ihmisten tarkkailijana ja hän onkin yhtä kiinnostunut sekä eläimistä, että niiden omistajista. Wight on käyttänyt tarinoissaan runsaasti huumoria itsestään ja vaikeuksistaan.
Kirjoista tehtiin kaksi elokuvaa ja pitkäikäinen BBC:n televisiosarja Kaikenkarvaiset ystäväni.
Herriotin kuoleman aikoihin 1973 julkaistu Britannian Reader’s Digestin numero 96, joka sisälsi otteita Kaikenkarvaisista ystävistäni, oli kaikkien aikojen luetuin. Wightin viimeinen kirja Rakkaimmat ystäväni nousi välittömästi top 10-kirjojen joukkoon Britanniassa, ja siitä julkaistiin 865 000 kappaleen ensipainos Yhdysvalloissa.
Herriotin nimeä käytetään yleisesti turistien saamiseksi Thirskiin. Paikallisilla on The World of James Herriot -niminen museo (osoitteessa 23 Kirkgate) sekä baari nimeltään Darrowby Inn. Monet vastaanoton alkuperäisistä tarvikkeista on Yorkshiren maatalousmuseon kokoelmissa Yorkin Murtonissa.
Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaikenkarvaiset ystäväni. Otava 1974 (All Creatures Great and Small)
- Luojanluomat ystäväni. Otava 1975 (It Shouldn't Happen to a Vet)
- Eläinlääkäri lennossa. Otava 1978 (Vets Might Fly)
- Eläinlääkäri vauhdissa. Otava 1979 (Vet in a Spin)
- Ystävistäni, hellyydellä. Otava 1981 (The Lord God Made Them All)
- Yksi ainoa haukahdus. Otava 1985 (Only One Woof)
- Elämäni kissat. Otava 1987
- Elämäni koirat. Otava 1987 (Dog Stories)
- Rakkaimmat ystäväni. Otava 1992 (Every Living Thing)
- Maalaistarinoita. Otava 1998
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ James Alfred Wight OBE ( James Herriot ) Thirsk North Yorkshire
- ↑ Books by James Herriot NLS Minibibliographies, National Library Service
- ↑ Grand Central Railways honour James Herriot The Northern Echo. 29 July 2009. Newsquest Media Group. Viitattu 14.8.2010.
| ||||||||||||||||||||||||||
