Jalmari Karjalainen
Jalmari (Hjalmar) Johannes Karjalainen (8. joulukuuta 1889 Kiiminki – 23. syyskuuta 1962 Oulu) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Simo Karjalainen ja Matilda Vesa. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1932 Hilda Elvira Tiihosen kanssa (2. helmikuuta 1901 – 1. tammikuuta 1994 Oulu).[1][2] [3]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karjalainen kirjoitti ylioppilaaksi Oulun reaalilyseosta vuonna 1912 ja liittyi Pohjois-Pohjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1912–1915. Hän kävi Haminan taistelukoulun vuonna 1918.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karjalainen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 10. joulukuuta 1915.[4] Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Kneis:in luonna ja Aa-joella[4]. Rintamakomennuksensa jälkeen hän suoritti Libaussa vuonna 1917 järjestetyn ta-koulun B-kurssin.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karjalainen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä,Vuohiniemellä, Kelhossa, Kämärällä ja Viipurissa.[1][2][4]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karjalainen palveli sisällissodan jälkeen edelleen joukkueenjohtajana 1. Jääkärirykmentissä, mistä muodostettiin myöhemmin Kaartin jääkäripataljoona. Kaartin pataljoonasta hänet komennettiin Vuoristoprikaatin esikuntaan 28. elokuuta – 6. joulukuuta 1918 väliseksi ajaksi. Myöhemmin hänet määrättiin 1. huhtikuuta 1919 alkaen pataljoonan talouspäälliköksi. Talouspäällikön paikalta hänet siirrettiin 1. lokakuuta 1921 alkaen Jääkäriprikaatin virkaa tekeväksi intendentiksi ja 8. helmikuuta 1922 alkaen Keski-Suomen rykmentin talouspäälliköksi. Armeijasta Karjalainen erosi 25. huhtikuuta 1923 ja siirtyi yksityisopettajaksi, kielenkääntäjäksi ja lopulta liikealalle. Hänet määrättiin 7. kesäkuuta 1935 vakinaiseen palvelukseen Kenttätykistörykmentti 1:een, mistä hänet komennettiin samalla Oulun sotilaspiirin esikuntaan virkaa tekeväksi talouspäälliköksi.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karjalainen osallistui talvisotaan rahastonhoitajana Oulun sotilaspiirin esikunnassa, josta hän kuitenkin erosi talvisodan loputtua. Jatkosodan alettua kesällä 1941, hänet määrättiin jatkamaan jo talvisodassa tutuksi tulleessa paikassa, nyt esikunnan kutsunta-asiain toimiston ylimääräisenä talousupseerina. Sotien jälkeen hän siirtyi jälkeen tuntiopettajaksi eri oppikouluihin ja työväenopistoihin Ouluun. Hänet on haudattu Ouluun.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
     |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.