Jalmari Hirvonen
Jalmari Johannes Hirvonen (27. elokuuta 1891 Kuopio – 10. syyskuuta 1966) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat ylikonstaapeli Karl Johan Hirvonen ja Rosa Holopainen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Thyra Emilia Kokon kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hirvonen kirjoitti ylioppilaaksi Savonlinnan reaalilyseosta vuonna 1911 ja liittyi Savolaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi syyslukukauden vuonna 1914 ja kevätlukukauden vuonna 1915 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa ja syyslukukauden vuonna 1915 filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisellä osastolla. Hän kävi Haminan taistelukoulun vuonna 1918 ja Yleisesikunnan topografikurssin vuonna 1921.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hirvonen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 7. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Hänet siirrettiin pataljoonan 1. komppaniaan 1. marraskuuta 1917.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hirvonen astui Suomen armeijan palvelukseen 7. helmikuuta 1918 varavääpeliksi ylennettynä ja saapui Vaasaan aselastia seuranneen komennuskunnan mukana höyrylaiva S/S Virgolla. Hänet määrättiin sisällissotaa käyvään Valkoiseen armeijaan aluksi varusmestariksi 1. jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin vääpeliksi 11. maaliskuuta 1918 saman rykmentin 3. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan ja edelleen joukkueenjohtajaksi 1. komppaniaan 20. huhtikuuta 1918. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella, Kämärällä ja Viipurissa. Hirvonen haavoittui lievästi Tampereella 4. huhtikuuta 1918.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hirvonen määrättiin sisällissodan jälkeen 18. kesäkuuta 1918 joukkueenjohtajaksi Kaartin jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 20. marraskuuta 1918 joukkueenjohtajaksi Itä-Suomen jalkaväkirykmentti n:o 5:een (nimettiin myöhemmin Pohjois-Savon rykmentiksi) 3. konekiväärikomppaniaan. Edelleen hänet siirrettiin 1. elokuuta 1919 saman komppanian päälliköksi ja 20. marraskuuta 1919 alkaen 1. divisioonan ponttoonikomennuskunnan päällikön apulaiseksi sekä 3. maaliskuuta 1920 ponttoonikomennuskunnan päälliköksi ja 1. kesäkuuta 1920 alkaen taloudenhoitajaksi. Hänet siirrettiin joukkueenjohtajaksi 15. joulukuuta 1920 Pioneeripataljoona 1:een, mistä hänet komennettiin myöhemmin eli 15. lokakuuta 1920 Yleisesikunnan komendantiksi ja 1. maaliskuuta 1921 alkaen takaisin Pioneeripataljoona 1:een, missä hänet määrättiin 2. komppanian päälliköksi. Hirvonen oli avustamassa teoksen Suomen jääkärit sanoin ja kuvin H-osan toimittamista vuosina 1920–1921.[1][2]
Armeijasta hän erosi 25. elokuuta 1922 ollen sitä ennen virkavapaalla, jonka aikana hän hoiti Mikkelin suojeluskuntapiirin sotilasohjaajan tehtäviä 10. kesäkuuta – 1. elokuuta 1922 välisen ajan. Sekä aloitti Savonlinnan suojeluskunnan paikallispäällikön tehtävät 1. elokuuta 1922 ja jatkoi tehtävässä armeijasta eronsa jälkeen aina 1. tammikuuta 1923 saakka, jolloin astui Kainuun rajavartioston palvelukseen, jossa hänet määrättiin 1. tammikuuta 1923 Suomussalmen komppanian päälliköksi. Rajavartiostosta hän erosi jo 31. joulukuuta 1923 ja astui uudelleen armeijan vakinaiseen palvelukseen 11. joulukuuta 1925 ja hänet sijoitettiin Tasavallan presidentin sota-asiain kanslian kansliapäällikön nuoremmaksi apulaiseksi ja 5. heinäkuuta 1925 alkaen Helsingin komennuskomppanian päälliköksi sekä 16. syyskuuta 1925 alkaen komppanian päälliköksi Polkupyöräpataljoona 2:n 2. komppaniaan. Toisen kerran hän erosi armeijasta 15. syyskuuta 1926 ja siirtyi lähinnä kirjoittelemaan artikkeleita sanomalehtiin ja päivä- ja aikakauslehtiin, kunnes 1. elokuuta 1935 hän siirtyi Yleisesikunnan keskuskirjastonhoitajan apulaiseksi.[1][2]
Talvi ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hirvonen osallistui talvisotaan pioneeritoimiston toimistoupseerina 11. divisioonan esikunnassa. Jatkosodan puhjettua hänet määrättiin Yleisesikunnankeskuskirjastoon, missä hän palveli vuoteen 1943 saakka jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi vapaaehtoiseksi työvelvolliseksi Linnoitusrakennuspataljoona Arhetskåren 2:een, missä toimi kanslistina sodan loppuun saakka. Sotien jälkeen hän toimi vuodesta 1947 alkaen Kauhajoen Säästöpankin Päntäneen konttorin kirjanpitäjänä. Hänet haudattiin Kauhajoelle.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jääk.-kapt. J. Hirvonen : Rämsänrannan rajaviskaali, Hakkapeliitta, 21.05.1927, nro 20, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Talviteillä korpimailla ("Rajaviskaalin" muistelmista), Hakkapeliitta, 11.06.1927, nro 23, s. 15, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|