Jalmari Hahl

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jalmari Hahl (13. kesäkuuta 1869 Rautu17. elokuuta 1929 Helsinki) , oikealta nimeltään Filip Hjalmar Hahl, oli kirjailija, opettaja ja suomentaja.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hahl syntyi 13. kesäkuuta 1869 Raudussa lääninrovasti (kontrahtirovasti) Anders Gustaf Hahlin perheeseen. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Viipurissa 1888 hän opiskeli Helsingin yliopistossa estetiikkaa ja kirjallisuutta. Hahl suoritti filosofian kandadaatin tutkinnon 1891 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1897. Hän teki opintomatkoja Ranskaan, Saksaan, Italiaan ja Pohjoismaihin. Hän toimi Helsingissä suomalaisen normaalilyseon saksan ja ranskan kielen lehtorina 19091927 ja Helsingin yliopiston kirjallisuushistorian ja estetiikan dosenttina 19091929.

Jalmari Hahl johti Ylioppilaskunnan laulajia 18921897. Hän johti muun muassa Helsingissä kantaesitykset Jean Sibeliuksen teoksista Venematka (opus 18/9) 6. huhtikuuta 1893, Saarella palaa (opus 18/4) 7. joulukuuta 1895 ja Laulu Lemminkäiselle (opus 31/1) 12. joulukuuta 1896.

Hahl oli Suomen Kansallisteatterin johtaja ja ohjaaja maaliskuusta 1905 kevääseen 1907. Pesti jäi lyhyeksi kovan ryöpytyksen ja kampeamisen vuoksi, kun teatteria ja sen esityksiä käytettiin yleisen arvokeskustelun välineenä. Hänen ohjaamaansa Oscar Wilden Salomea nimittäin esitettiin vuonna 1905 juuri suurlakon aikoihin. Elli Tompuri kertoo muistelmissaan Minun tieni (1942, sivuilla 125–128), ettei Hahl juuri puuttunut näyttelijän roolin luomiseen vaan "hymyili vain ja oli hieno mies, antoi taiteilijan itse luoda ...". Tampereen Teatterin johtajana Jalmari Hahl toimi 19121915.

Eino Leino luonnehtii vuonna 1910 häntä kirjalliseksi, artistiseksi taiteilijaluonteeksi, jonka hauraassa, viileässä tuotannossa voidaan havaita ranskalaisen ja italialaisen kirjallisuuden vaikutusta. Jalmari Hahl kuoli Helsingissä 17. elokuuta 1929.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Les tendances morales dans l'ouvre de Giacomo Leopardi, väitöskirja 1896.
  • Haoma ja Anahita, 1900.
  • Ykskylän uneksija, 1904.
  • Nykyajan näytelmäkirjoittajia, 1908.
  • Pirstaleita, 1912.
  • Kohtalotoverit, 1914.
  • Tuleva kuninkaamme, 1918.
  • Surun tie, 1922.
  • Yösalo, 1929.

Näytelmiä

  • Françoise d'Aubigné, 1899.
  • Heinäkuun helteessä, 1901.
  • Metsästysretki. Draamallinen tuokiokuva, 1912.
  • Kandaules, 1915.
  • Juhana Herttua, 1917.
  • Mäntyniemen torpassa, 1919.

Toimittanut

  • Ylioppilaslauluja VI, kokoelma 1895.
  • René Descartes: Metodin esitys. Mielenliikutusten tutkiskelu. Metafyysillisiä mietelmiä, 1899.

Suomennoksia

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
  • Kuka kukin on 1909, Helsinki 1908.
  • Kuka kukin oli, Helsinki 1961.
  • Suomen kansallisbiografia, osa 3, 2004 ISBN 951-746-444-4.
  • Klaus Castrén: Jalmari Hahl. Itähämäläinen kosmopoliitti, Jalmari Finnen säätiön vuosikirja 1985 sivut 7–22.