Jalkaväkirykmentti 35 (talvisota)
Jalkaväkirykmentti 35 eli JR 35 oli Savonlinnan sotilaspiirin Savonlinnassa 9.–11. lokakuuta 1939 välisenä aikana perustama rykmentti eli sen perustaminen tapahtui siis jo ennen YH:n nimellä toteutettua yleistä liikekannallepanoa 14.10.1939. Rykmentti kuului 12. divisioonaan, jonka komentajana toimi eversti Lauri Taavetti Tiainen.[1]
Varustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rykmentti pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaiseksi, mutta puolustusvoimien kalustopulan vuoksi niihin ei varsinkaan kaluston osalta päästy.
Yksiköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rykmentin esikunta (E/JR 35), johon kuului komentajan lisäksi 12 henkilöä
- Rykmentin esikuntakomppania (Esik.K./JR 35) (169 henkilöä)
- Rykmentin kranaatinheitinkomppania (Krh.K./JR 35) (83 henkilöä)
- Rykmentin kolonna eli huolto- ja kuljetusosasto (Ampumatarvikekolonna 59 henkilöä + Elintarvikekolonna x 2 à 48 henkilöä)
- Jalkaväkipataljoonat I/JR 35, II/JR 35 ja III/JR 35; jotka siis numeroitiin roomalaisilla numeroilla (à 845 henkilöä)
Komentaja(t)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- everstiluutnantti Harry Kinnunen [2]
- I/JR 34. Majuri T.Hassinen
- II/JR 35. Kapteeni Johan Jauhiainen ja
- III/JR 34. Kapteeni Jaakko Oskari K. Ahde.
Keskittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rykmentti keskitettiin 17. – 18. lokakuuta 1939 Laatokan Karjalaan tulevalle toiminta-alueelleen (Roikonkoski-Kaartojoki).[3]
Rauha 13. maaliskuuta 1940[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen ja Neuvostoliiton välisen talvisodan taistelut taukosivat 12. maaliskuuta tehdyn Moskovan rauhan perusteella seuraavana päivänä 13. maaliskuuta klo 11.[4]
Rykmentti vetäytyi rauhansopimuksen mukaisesti IV armeijakunnan mukana uudelle valtakunnanrajalle 15. maaliskuuta klo 10 ja 25. maaliskuuta klo 20 välisenä aikana. Rauhansopimuksessa vetäytymismatkaksi oli määritelty vähintään 7 kilometriä vuorokaudessa.[5]
Joukkojen kotiuttamista ei aloitettu vielä tämänkään jälkeen, vaan asteittain siten, että ensin lomautettiin muun muassa maatalousväestöä lähestyvien kevättöiden vuoksi. Aluksi ei myöskään puhuttu kotiuttamisesta, vaan lomauttamisesta, jotta miesten nopea uudelleen kutsuminen palvelukseen olisi ollut mahdollista. Lomauttamiset alkoivat vanhimmista ikäluokista 15. huhtikuuta ja päättyivät pääosin kesäkuun puoleenväliin mennessä.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sotatieteen laitos: Talvisodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-17565-X.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 1 s.104 ja 122
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s.349
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 1 s.122
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 s.30
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 s.33
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 ss.392-393