Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen 1938 loppuottelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vuoden 1938 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen loppuottelussa kohtasivat Italia ja Unkari. Se pelattiin 19. kesäkuuta 1938 Pariisin Olympique Yves-du-Manoir -stadionilla. Ottelu päättyi Italian 4–2-voittoon.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1938 MM-lopputurnaus oli järjestyksessään historian kolmas ja se pelattiin vuoden 1934 kisojen tapaan Cup-muotoisena. Itävalta oli aikaisemmin keväällä liitetty Saksaan ja joukkue jäi pois turnauksesta. Mukana oli näin ollen 15 maata, joista Itävallan vastustajaksi arvottu Ruotsi pääsi suoraan puolivälieriin. Euroopan ulkopuolelta tulivat vain Brasilia, Kuuba sekä Alankomaiden Itä-Intia eli nykyinen Indonesia. Uruguay ja Argentiina eivät halunneet osallistua turnaukseen protestina kisojen järjestämiselle Euroopassa toista kertaa peräkkäin.[1]

Ottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppuottelu pelattiin 19. kesäkuuta kello 17.00 paikallista aikaa Pariisin Olympique Yves-du-Manoir -stadionilla. Italia oli välieräottelussa kukistanut Brasilian, joka pelasi ottelun ilman tähtipelaajaansa, turnauksen maalikuninkuuden voittanutta Leônidas da Silvaa. Unkari puolestaan oli välierissä kohdannut Ruotsin. Italialaiset pelasivat loppuottelun jälleen perinteisissä taivaansinisissä "azzurri"-pelipaidoissaan, vaikka olivat aikaisemmin esiintyneet diktaattori Mussolinin vaatimuksesta myös fasistien mustissa paidoissa.[2]

Ottelun avausmaalin teki Gino Colaussi jo 6. peliminuutilla Giuseppe Meazzan pitkän poikittaissyötön jälkeen. Unkari onnistui kuitenkin tasoittamaan pelin vain kahta minuuttia myöhemmin. Avausjaksolla nähtiin vielä kaksi maalia, kun ensin Silvio Piola laukoi pallon oikeaan yläkulmaan 16. minuutilla, jälleen Meazzan syötöstä, ja Colaussi vei Italian jo kahden maalin johtoon 19 minuuttia myöhemmin. Toinen jakso alkoi Italian hallinnassa, mutta Unkarin maalivahti Antal Szabo piti torjunnoillaan joukkueensa mukana taistelussa. Lopulta Unkari kavensi Gyorgy Sarosin maalilla 20 minuuttia ennen loppua, mutta 82. peliminuutilla Silvio Piola iski Unkarin puolustuksen harhasyötön jälkeen lopullisen ratkaisun. Näin Italia voitti toisen peräkkäisen maailmanmestaruutensa.[2] Vittorio Pozzosta tuli ensimmäinen kaksi maailmanmestaruutta voittanut valmentaja. Pelaajista Giuseppe Ferrari, Guido Masetti, Giuseppe Meazza ja Eraldo Monzeglio olivat mukana voittamassa maailmanmestaruutta myös neljä vuotta aiemmin.

Joidenkin väitteiden mukaan unkarilaiset olisivat hävinneet ottelun tahallaan, koska Mussolini oli uhannut Italian pelaajien henkeä mahdollisen häviön seurauksena. Tarina ei kuitenkaan mitä todennäköisimmin pidä paikkaansa. Mussolini oli ennen ottelua lähettänyt pelaajilleen viestin "Vincere o morire!" – "Voitto tai kuolema!", mutta se ei ollut uhkaus, vaan pelkkää fasistista retoriikkaa.[2] Mussolini tapasi Italian joukkueen myöhemmin Roomassa ja palkitsi heidät kultaisella ansiomerkillä sekä 8 000 liiran bonuksella, joka vastasi tavallisen työläisen kolmen kuukauden palkkaa.[3]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

19. kesäkuuta 1938
17.00
Italia Italia 4–2 (3–1) Unkari Stade Olympique Yves-du-Manoir, Pariisi
Colaussi Maali 6'0
Piola Maali 16'
Colaussi Maali 35'
Piola Maali 82'
08' Maali Titkos
70' Maali Sarosi
Yleisömäärä: 45 000
Tuomari: Georges Capdeville , Ranska
Linjatuomarit: Hans Wüthrich , Sveitsi ja Augustin Krist, Tšekkoslovakia
}}
Italia
}}
Unkari
M Aldo Olivieri
P Alfredo Foni
P Pietro Rava
P Pietro Serantoni
P Ugo Locatelli
P Michele Andreolo
K Giuseppe Meazza (c)
K Giovanni Ferrari
H Amedeo Biavati
H Silvio Piola
H Gino Colaussi
Valmentaja:
Italia Vittorio Pozzo
M Antal Szabo
P Sandor Biro
P Gyula Polgar
P Gyula Lazar
P Antal Szalay
P Gyorgy Szucs
K Gyula Zsengeller
K Jeno Vincze
H Pal Titkos
H Gyorgy Sarosi (c)
H Ferenc Sas
Valmentajat:
Unkari Alfred Schaffer
Unkari Károly Dietz

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lisi, s. 31–32, 37.
  2. a b c Lisi, s. 40–43.
  3. World Cup: 25 stunning moments … No8: Mussolini's blackshirts' 1938 win 1.4.2014. The Guardian. Viitattu 20.5.2014.