Jakov Grot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jakov Grot.

Jakov Karlovitš Grot (ven. Я́ков Ка́рлович Грот, 27. joulukuuta (J: 15. joulukuuta) 1812 Pietari5. kesäkuuta (J: 24. toukokuuta) 1893 Pietari) oli venäläinen filologi. Vuosina 1840–1852 hän työskenteli Helsingin yliopiston ja vuosina 1852–1862 Pietarin lyseon professorina. Vuonna 1856 Grot nimitettiin Pietarin tiedeakatemian akateemikoksi.[1]

Jakov Grot on tutkinut venäjän oikeinkirjoitusta, sanastoa, venäläistä, ruotsalaista ja suomalaista kirjallisuutta sekä Skandinavian kansanperinnettä ja mytologiaa. Hänen tärkeimmät kielitieteelliset teoksensa käsittelevät venäjän kielen oikeinkirjoituksen historiaa ja perusteita. Grotin teoksessa Russkoje pravopisanije (1885) määriteltiin venäjän ortografian normit, joita noudatettiin lähes muuttumattomina vuosien 1917–1918 oikeinkirjoitusuudistukseen saakka.[2]

Grot oli myös merkittävä leksikologi ja leksikografi. Vuonna 1891 alkoi ilmestyä hänen toimittamansa normatiivinen sanakirja Slovar russkogo jazyka. Grotin laatima Slovar k stihotvorenijam Deržavina (1883) oli Venäjän ensimmäinen yksittäisen kirjailijan kieltä kuvaava sanakirja.[3]

Grot osasi hyvin sekä suomea että ruotsia, ja hän käänsi venäjäksi muun muassa Runebergin ja Lönnrotin teoksia[4] sekä otteita Kalevalasta.[5] Hän osallistui myös vuonna 1883 Helsingissä toimintansa aloittaneen Suomalais-Ugrilaisen Seuran perustamiseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bolšaja sovetskaja entsiklopedija Viitattu 8.4.2010. (venäjäksi)
  2. Russki jazyk. Entsiklopedija, s. 62. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1979.
  3. Russki jazyk. Entsiklopedija, s. 63. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1979.
  4. Den resonliga Fritänkaren. Nr. 101 Advent 2001
  5. Perunitsa: Kalevala. Karelo-finski narodnyi epos Viitattu 9.4.2010. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]