Jacques Vielliard

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jacques Marie Edme Vielliard (22. elokuuta 1944 Pariisi9. elokuuta 2010 Belém, Brasilia[1]) oli ranskalainen lintutieteilijä.

Vielliard opiskeli Lycée Louis-le-Grandissa ja Sorbonnessa, ja väitteli tohtoriksi ekologiassa École Normale Supérieuressa (ENS) Pariisin yliopistossa. Jo poikana Jacques Vielliard päätti ruveta tutkimaan lintuja ymmärtääksen luonnon toimintaa. 18-vuotiaana hän sai ensimmäisen kansainvälisen tehtävänsä ja pääsi tutkimaan Coto Doñanan kansallispuistoa Espanjassa. Tämän jälkeen Vielliard vastasi International Wildfowl Research Bureaun läntisen Aasian alueesta ja matkusti tiiviisti Romanian ja Himalajan välillä vuosina 1967–1971. Hänen kiinnostuksensa kohdistui lähinnä muuttavien vesilintujen ekologiaan. Hän keräsi mittavan aineiston tutkiessaan suosirrin (Calidris alpina) ekologiaa väitöskirjaansa varten. Poliittiset ja sotilaalliset muutokset tekivät alueen tutkimisen mahdottomaksi ja Vielliard lähti tutkimaan Tšadjärven luontoa ranskalaisen ORSTOM-toimiston toimeksiannosta.

Palattuaan Pariisiin Vielliard luennoi lintujen ekologiasta École Normale Supérieuressa, osallistuen samanaikaisesti Muséum National d'Histoire Naturellen toimintaan. Hän toimitti neljännesvuosittain ilmestyvää lintutieteellistä julkaisua Alauda. Brasilian Tiedeakatemian puheenjohtaja tohtori Aristides A. Pacheco Leão saapui Eurooppaan etsimään tutkijoita kehittämään Brasilian ekologian maastotutkimusta. Samaan aikaan Vielliard julkaisi tutkimuksensa uudesta lintulajista, algeriannakkelista (Sitta ledandi). Pacheco Leão pyysi Vielliardia Brasiliaan. Elokuussa 1973 Vielliard saapui Brasiliaan ja aloitti tutkimukset valtion koillisosassa, yhteistyössä lintutieteilijöiden Helmut Sick ja Augusto Ruschi ja kasvitieteilijä Dárdano de Andrade-Liman kanssa.

Jacques Vielliard kehitteli uusia tutkimusmenetelmiä Brasilian linnuston tutkimiseksi. Hän keksi menetelmiä lintujen laulun ja ääntelyn äänittämiseen ja analysointiin sekä linnuston runsauslaskentoihin. Neljän Tiedeakatemian tutkimusretken jälkeen Vielliard hyväksyi vuonna 1978 tarjouksen perustaa Campinasin valtionyliopiston yhteyteen UNICAMP Bioakustinen laboratorio. Nykyisin laboratorio on alansa johtava tutkimuslaitos ja sillä on laaja luonnonäänitekirjasto.

Algeriannakkelin lisäksi Vielliard on nimennyt brasilianvarpuspöllön (Glaucidium hardyi) ja ciponkanasteron (Asthenes luizae).[2]

Kirjoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Ruddy Shelduck. IWRB Monograph nº 10, Slimbridge. (1970).
  • Calidris alpina. Teoksessa Handbuch der Vögel MittelEuropas (Glutz von Blotzheim (toim.)) osa VI, s. 477–532. Akademische Verlagsges, Wiesbaden. (1975).
  • Le Djebel Babor et sa Sittelle, Sitta ledanti Vielliard 1976. Alauda. vol. 46, s. 1–42. (1978).
  • Estudo bioacústico das aves do Brasil: o gênero Scytalopus. Ararajuba. vol. 1, s. 5–18. (1990).
  • A Zoophonia de Hercule Florence. Editora Universitária, UFMT, Cuiabá. (1993).
  • Catálogo dos Troquilídeos do Museu de Biologia Mello Leitão. Ministério da Cultura, IBPC, MBML, Santa Teresa. (1994).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jacques Marie Edme Vielliard Brazilian Academy of Sciences – Academia Brasileira de Ciências. 6.1.2007. Arkistoitu 27.6.2007. Viitattu 23.6.2020. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Morre Jacques Vielliard 10.8.2010. Unicamp. Arkistoitu 3.3.2016. Viitattu 28.2.2016. (portugaliksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Asthenes luizae (TSN 558781) itis.gov. Viitattu 23.6.2020. (englanniksi)