Jackson Browne
| Jackson Browne | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. lokakuuta 1948 Heidelberg, Saksa |
| Ammatti | laulaja-lauluntekijä, muusikko |
| Muusikko | |
| Laulukielet | englanti |
| Aktiivisena | 1967– |
| Tyylilajit | soft rock, folk rock, aikuisrock[1] |
| Soittimet | laulu, kitara, piano[2] |
| Yhtyeet | Electric Circus |
| Levy-yhtiöt | Asylum Records |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Jackson Browne (s. 9. lokakuuta 1948 Heidelberg, Saksa[3]) on yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä, jonka tyylilaji on folk rock. Browne aloitti uransa 1960-luvun lopulla lauluntekijänä ja julkaisi ensimmäisen omista albumeistaan vuonna 1972. Browne on ollut poliittisesti aktiivinen esimerkiksi ydinvoiman ja Yhdysvaltain ulkopolitiikan vastustajana.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jackson Browne syntyi 9. lokakuuta 1948 Yhdysvaltain sotilastukikohdassa Saksassa. Hän on asunut lähes koko elämänsä Etelä-Kaliforniassa.[2]
Musiikkiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Browne on kirjoittanut lauluja 16-vuotiaasta alkaen. Hän vaikutti lyhyen aikaa kalifornialaisessa Nitty Gritty Dirt Band -yhtyeessä.[4] Vuonna 1967 Browne matkusti New Yorkiin ja teki julkaisusopimuksen Elektra Recordsin kanssa. Hän äänitti 30 kirjoittamaansa laulua, ja muut laulajat kiinnostuivat hänen musiikistaan. Brownen lauluja levyttivät esimerkiksi Tom Rush, Nico ja Gregg Allman.[2] Hänen ei onnistunut saada vielä itselleen levytyssopimusta, sillä levy-yhtiöiden johtajat pitivät hänen ääntään ohuena ja valittavana. Seuraavina vuosina Browne kehitti ääntään ottamalla laulutunteja.[4]
Brownesta tuli David Geffenin Asylum Recordsin ensimmäisiä artisteja vuonna 1971. Hänen kolme ensimmäistä albumiaan olivat folk rock -tyyliset Jackson Browne (1972), For Everyman (1973) ja Late for the Sky (1974). Albumeja luonnehtivat filosofiset ja rönsyilevät sanoitukset. Brownen ensimmäinen top-10-single oli ”Doctor My Eyes”. Hän kirjoitti Eaglesin hitin ”Take It Easy” ja levytti sen itsekin toisella albumillaan.[2]
Brownen neljännen albumin The Pretender (1976) pessimismiin vaikutti hänen vaimonsa itsemurha. Seuraava albumi Running on Empty (1977) oli aiempia rock-tyylisempi. Albumi koostuu kiertueella äänitetystä materiaalista, ja se myi yli 7 miljoonaa kappaletta.[2]
Browne alkoi ottaa 1970-luvun lopulla kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Hän järjesti vuonna 1979 Bonnie Raittin kanssa turvallisen energian puolesta hyväntekeväisyyskonserttisarjan, jossa esiintyi useita kuuluisia artisteja. Brownen seuraava albumi Hold Out (1980) oli hänen ensimmäinen listaykkösalbuminsa Yhdysvalloissa. Hänen uransa menestynein single ”Somebody’s Baby” elokuvasta Kuumat kinkut nousi singlelistan seitsemänneksi vuonna 1982.[2]
Brownen 1980-luvun albumit Lawyers in Love (1983), Lives in the Balance (1986) ja World in Motion (1989) ottivat kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja Yhdysvaltain reaganilaista ulkopolitiikkaa vastaan. Browne esiintyi usein myös hyväntekeväisyyskonserteissa. Albumi I’m Alive (1993) oli jälleen introspektiivinen albumi. Looking East (1996) yhdisteli vasemmistolaista politiikkaa, maailmanmusiikkia, rakkauslauluja ja Los Angelesin ylistystä.[2]
Albumilla The Naked Ride Home (2002) Browne yhdisteli jälleen sydämenasioista kertovia lauluja poliittisiin lauluihin.[2] Browne nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2004.[2]
2000-luvun alussa Browne teki sarjan akustisia soolokiertueita. Hän julkaisi niiltä taltioidusta musiikista albumin Solo Acoustic, Vol. 1 (2005) oman independent-levy-yhtiönsä Inside Recordings kautta. Toinen livealbumi Solo Acoustic, Vol. 2 ilmestyi 2008 ja uudesta materiaalista koottu Time the Conqueror samana vuonna. 2010-luvulla Browne on julkaissut livealbumin Love Is Strange (2010) ja studioalbumin Standing in the Breach (2014).[1]
Yksityiselämä ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Browne on ollut naimisissa kahdesti: Phyllis Majorin kanssa 1975–1976 ja Lynne Sweeneyn kanssa 1981–1983. Hänellä on kaksi poikaa. Browne seurusteli näyttelijä Daryl Hannah’n kanssa toisen avioliittonsa loppumisesta vuoteen 1992 asti ja sen jälkeen ympäristöaktivisti Dianna Cohenin kanssa. Brownelle on myönnetty useita palkintoja hänen yhteiskunnallisesta ja ympäristönsuojelutyöstään.[3]
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jackson Browne (1972)
- For Everyman (1973)
- Late for the Sky (1974)
- The Pretender (1976)
- Running On Empty (1977)
- Hold Out (1980)
- Lawyers in Love (1983)
- Lives In The Balance (1986)
- World In Motion (1989)
- I’m Alive (1993)
- Looking East (1996)
- The Naked Ride Home (2002)
- Solo Acoustic Vol. 1 (2005, live)
- Solo Acoustic Vol. 2 (2008, live)
- Time The Conqueror (2008)
- Love Is Strange (2010, live)
- Standing in the Breach (2014)
Muiden levyillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Clarence Clemons: Hero (1985)
- Ray Davies: See My Friends (2010): Davies ja Browne esittävät kappaleen "Waterloo Sunset".
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Jackson Browne: Artist Biography by Stephen Thomas Erlewine, Allmusic.com
- ↑ a b c d e f g h i Jackson Browne, Rock and Rall Hall of Fame
- ↑ a b Jackson Browne Biography, Thefamouspeople.com
- ↑ a b Flanagan, Bill: Rockia sydämestä, s. 455–456. Otava, 1988. ISBN 951-1-09895-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
