Jack Vincent
Jack Vincent (6. maaliskuuta 1904 Lontoo – 3. heinäkuuta 1999 Pietermaritzburg, Etelä-Afrikka) oli englantilainen lintutieteilijä, sotilasarvoltaan eversti.
Vincent muutti 21-vuotiaana Etelä-Afrikkaan, missä hän työskenteli kahdella maatilalla Richmondin alueella Natalin provinssissa. 1920-luvulla hän palasi Englantiin ja ryhtyi keräämään lintuja British Museumille. 20-luvun lopulla ja 30-luvun alussa hän teki amiraali Hubert Lynesin seurassa useita lintutieteellisiä retkiä Itä-, Keski- ja eteläiseen Afrikkaan. Merkittävin retki oli Mosambikin Mount Namulille suuntautunut vuonna 1932. Tällä retkellä Vincent löysi tieteelle uusina lintulajeina muun muassa bulbulirastaan (Modulatrix orostruthus).[1]
Vincent avioitui skottilaisen Mary Russellin kanssa Kapkaupungissa 1934. Vuonna 1935 he ostivat maatilan Natalista Mooi-joelta.
Toisessa maailmansodassa Vincent palveli everstinä Natal Carbineers joukko-osastossa Itä- ja Pohjois-Afrikassa. 1942 Vincent sai komennuksen Britannian armeijaan Haifaan Palestiinaan. Sodan jälkeen hänelle myönnettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäsenyys (MBE).
Vuonna 1949 Vincent sai American Ornithologists' Unionin kirjeenvaihtajajäsenyyden, ja hänet valittiin Natal Parks Boardin ensimmäiseksi johtajaksi. Järjestö näytteli merkittävää osaa leveähuulisarvikuonon suojelussa KwaZulu-Natalin alueella 1950-luvulla. Vincent toimi The Ostrichin, Etelä-Afrikan lintutieteellisen yhdistyksen julkaisun toimittajana 1940-luvun lopulta 1950-luvun alkupuolelle. Vuosina 1963–1967 Vincent osallistui International Council for Bird Preservationin (ICBP), nykyään BirdLife International, toimintaan, ja hänet palkittiin työstään WWF:n kultaisella mitalilla. Vincent jäi eläkkeelle 1974.
Vaimonsa Maryn kuoltua 1989 Vincent muutti Pietermaritzburgiin. 1993 Kwa-Zulu-Natalin yliopisto myönsi hänelle kunniatohtorin arvon. Paraxerus vincenti-oravalaji on nimetty hänen kunniakseen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
