Jaakko Wallenberg
| Jaakko Wallenberg | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Jaakko Maunuksela |
| Syntynyt | 14. heinäkuuta 1756 Valtaala, Isokyrö |
| Kuollut | 30. heinäkuuta 1799 (43 vuotta) Hämeenlinnan vankila, Hämeenlinna |
| Kansalaisuus | ruotsalainen |
| Vanhemmat |
|
| Puoliso | Maria Yli-Loukko (1781) |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | Lasimestari |
| Uskonto | Wallenbergiläisyys |
Jaakko Pietarinpoika Wallenberg (ent. Maunuksela; 14. heinäkuuta 1756 Valtaala, Isokyrö – 30. heinäkuuta 1798 Hämeenlinna) oli suomalainen lasimestari ja böhmeläisyyteen perustuvan wallenbergiläisen uskonsuunnan johtaja.
Varhainen elämä ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapsuus ja koulutus lasinpuhaltajaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jaakko oli kaksivuotias isänsä kuollessa. Nuorimmaisena veljenä hänen oli hakeuduttava ansiotöihin jo hyvin nuorena ja hän lähti kotoaan Isonkyrön Maunukselasta 15-vuotiaana hakemaan oppia yhdessä kauhavalaisen Kustaa Jesperinpojan kanssa. Jaakko Maunukselan velipuolet valmistivat Mieltyn talossa potaskaa lasinvalmistusta varten. Hän hakeutui Somerolle, Åvikin lasitehtaalle, jossa hän opiskeli lasintekijän ammattiin.[1][2][3] Lasiteollisuuteen läheisten suhteiden vuoksi on pidetty todennäköisenä, että velipuolet lähettivät Jaakon lasitehtaalle oppiin, mutta päätymistä Somerolle asti on pidetty erikoisena.lähde?
Maunukselan kerrotaan suorittaneen lasimestarin tutkinnon Turussa. Hänen aikanaan tutkinnon mestarinnäyte oli mahdollista suorittaa ainoastaan Tukholmassa.[1] Mestaritutkinto toi mukanaan myös nimen Wallenberg.lähde?
Tutustuminen böhmeläisyyteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jaakko Maunuksela lähetettiin nuorena kotitalostaan opiskelemaan Somerolle lasintekijän ammattia. Åvikin lasitehtaan puhaltajat olivat pääosin saksalaisia. Monet heistä kannattivat Jakob Böhmen ajatuksia ja olivat omaksuneet tämän uskontofilosofisen ajattelun.[3] Saksalaiset puhaltajat olivat Johanneksen tien kulkijoita ja kutsuivat itseään Jumalanystäviksi. Heiltä Maunuksela sai uskonnollisia kirjoja ja tutustui Böhmen ajatuksiin.[1]
Myös Tukholmaan oli levinnyt böhmeläisiä ajatuksia, joita esimerkiksi Anders Collin (1754–1830) käänsi ruotsiksi ja toimitti suomalaisille, joilla oli täällä omat paikalliset kääntäjänsä ja käsin jäljentäjänsä. Wallenberg tutustui todennäköisesti böhmeläisyyteen saksalaisten välityksellä, tosin ajatukset olivat levinneet Kyrönmaalle muutakin tietä. Siitä todistavat muun muassa Erikssonin veljekset ja Kärmäki Laihialta sekä niin sanottu Pohjanmaan mystikoiden toiminta etenkin Vähänkyrön Merikaarrosta.lähde?
Paluu Pohjanmaalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Somerolta Wallenberg palasi Pohjanmaalle ja toimi ammatissaan kiertävänä lasimestarina yhdessä Kustaa Jesperinpojan kanssa, samalla levittäen mystikkojen oppeja. He ostivat lasia Åvikista ja pohjoisen lasitehtaista sekä asensivat ikkunaruutuja taloihin.[1]
Wallenberg palasi synnyinseuduilleen noin 25-vuotiaana suorittamaan ammattiinsa kuuluvia lasitustöitä.lähde? Vuonna 1781 Wallenberg asui yhdessä ystävänsä Kustaa Jesperinpojan kanssa Lapuan Setälässä ja avioiduttuaan samana syksynä Lapuan Ala-Kojolassa vuokralla. Maria-vaimoa pyydettiin Karjansalon emännän kuoltua hoitamaan talon asioita, joten koko perhe muutti Karjansaloon vuonna 1791. 1790-luvun puolivälissä Wallenbergit muuttivat Härmän Kauppiin.[1]
Lasitehtaan perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wallenberg perusti lasitehtaan vuonna 1795 Härmään aivan Lapuanjoen rannalle, muutaman sadan metrin päähän Wallenbergien asuinpaikasta. Lasitehdas oli toiminnassa vuoteen 1798 asti. Wallenbergin lasitehdas oli tuolloin ainutlaatuinen koko Vaasan läänissä, sillä lähimmät tehtaat sijaitivat joko Varsinais-Suomessa ja Länsi-Pohjan alueella. Tehtaan toiminta päättyi kuitenkin lyhyen ajan jälkeen ilmeisesti palon seurauksena ja hanke kaatui vararikkoon.[1]
Herätysliikkeen johtaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Wallenbergiläisyys
Pohjanmaalle palattuaan, vuonna 1781, Wallenberg asui yhdessä ystävänsä Kustaa Jesperinpojan kanssa Lapuan Setälässä. Tuolloin hän myös aloitti saarnaamisen ja seurojen pitämisen. Samana syksynä Wallenberg muutti yhteen tuoreen aviovaimonsa kanssa ja seurojen pito jatkui Lapuan Ala-Kojolassa. Karjansaloon muuton jälkeen vuonna 1791 Wallenbergit saivat myös suuremmat tilat järjestää seuroja. [1]
Lasitehtaan vararikon jälkeen Wallenberg toimi yhä enemmän saarnajana ystävänsä luona Kauhavan Iso-Sompin kylän Karjansalon talossa. Wallenberg leimattiin pian "hurmosprofeetaksi" ja hänen sanottiin hyljänneen kirkon opit, Raamatun ja katekismuksen. Wallenbergistä väitettiin myös, että tämä jätti vaimonsa ja yhdeksän lastaan sekä muutti "taivaallisen morsiamensa" luokse Karjansaloon.[1]
Kuolemantuomio ja vankeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wallenberg haastettiin Lapuan käräjille ja tuomittiin "väärien uskonnollisten oppien levittämisestä" kuolemaan harhaoppisuuden ja epäsiveellisen toiminnan nojalla. Ainoa laissa oleva rangaistukseen oikeuttava peruste lienee ollut konventikkeliplakaatti, Ruotsissa 1726 annettu asetus, jolla kiellettiin kaikki yksityiset hartauskokoukset. Konventikkeliplakaattia käytettiin Suomessa 1800-luvulla herännäisyyttä vastaan Kalajoen käräjillä. Asetus kumottiin kirkkolaissa vasta 1869. Hovioikeus lievensi Wallenbergin tuomion määräämättömäksi ajaksi työvankeutta (jota pidettiin "viivästettynä kuolemantuomiona"), ja Wallenberg kuoli varsin pian, 30. heinäkuuta 1799 (klo 12.00) Hämeenlinnan vankilassa, ilmeisesti lavantautiin.lähde?
Yksityiselämä ja perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhemmat ja sisarukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wallenbergin vanhemmat olivat Pietari Erkinpoika Maunuksela (ent. Varo, 1682–1758) sekä Maria Jaakontytär Tanttari (1716–1802). Pietari Varolla oli useita vaimoja ja hän oli syntyjään Ruovedeltä. Ilmeisesti Pietari oli saapunut Kyrönmaalle täyttämään Napuen taistelun aiheuttamaa miesvajaustalähde?. Pietari oli Varon talon isäntä Isossakyrössä sillä hän nai ensiksi Varon lesken Maria Simunantyttären (1689–1719). Marian ja Pietarin avioliitto kesti vain vuoden Marian kuollessa. Heille syntyi yksi lapsilähde?. Marian veli ja kaksi sisarta oli viety isonvihan aikaan vangiksi Venäjälle. Kun ensimmäisen vaimon, Maria Simunantyttären, veli Matti palasi Venäjältä takaisin, joutui Pietari luovuttamaan talon isännyyden takaisin.[1]
Toinen vaimo oli Maria Heikintytär Rianlehto vuodesta 1720 lähtien. He muuttivat Isonkyrön Valtaalan kylän Maunukselan taloon ja ottivat talon nimen käyttöön. Tästä liitosta syntyi neljä lasta muun muassa Anna Pekantytär sekä Matti Pekanpoika. Matti Pekanpojasta tuli Maunukselan talon seuraava isäntä Pekka Erkinpojan jälkeen. Kolmas vaimo vuodesta 1751 lähtien oli Wallenbergin äiti, Maria Jaakontytär Tanttari. Wallenberg oli heidän ainoa lapsensa.[1]
Avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nurmon kirkon lasitustöiden yhteydessä Wallenberg tapasi tulevan vaimonsa Maria Yrjöntytär Yli-Loukon, jonka kanssa avioitui 30. syyskuuta 1781. Avioliitosta syntyi yhdeksän lasta, joista vain neljä eli aikuisikään saakka.lähde? Wallenbergin kuoleman jälkeen Maria Yrjöntytär avioitui Jaakon ystävän, Kustaa Jesperinpojan kanssa. Maria Yrjöntytär jäi toisen kerran leskeksi vuonna 1815 ja muutti tämän jälkeen Kauhavalta Nurmoon veljensä Simuna Tepon luokse.[1]
Wallenbergien lapsien syntymäajat ovat virallisissa lähteissä vaihdelleet. Jaakon ja Maria lapsia olivat Liisa (1782–1782), Maria (s. 1784), Justina (s. 1786), Juho (1789–1864), Erkki (s. 1790), Liisa (1793–1871) sekä Hedvig Sofia (1796–1812).[1]
Asuinpaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wallenbergin isän synnyinpaikan sijainti kartastossa (WGS84) N62 58.088 E22 23.244.lähde?
Wallenbergin perhe asusti ensin Lapualla, josta muutti Härmän (Alahärmän, nykyisen Kauhavan kaupungin) Kauppiin. Sinne Wallenberg perusti lasinpuhaltaja Henrik Söderbergin kanssa lasitehtaan Lapuanjoen varteen paikkaan, josta oli saatavissa soveltuvaa hiekkaa, puutavaraa ja vettä.lähde?
Tehtaan paikka kartastossa (WGS84) on N63 09.621 E22 50.260. Tehdas lienee toiminut muutaman (parin) vuoden ajan, mutta lasihytin palaminen, muiden taloudellisten seikkojen ohella, lopetti teollisen toiminnan.lähde?
Wallenberg kirjallisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jaakko Wallenberg on ollut muun muassa Artturi Leinosen Profeetta-kirjan (1926) esikuvana (Jaakob Valli). Antti Tuuri on kirjoittanut hänestä romaanin 2004. Jälkimmäisen pohjalta on tehty Suomen Kuvalehden artikkelisarja Käärmeenpään polkijat sekä Sinapinsiemen-kamariooppera (2001), jonka sävelsi Kimmo Hakola. Oopperan sisältö kertoo Wallenbergin näkemyksien sisällöistä.lähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pentti Virrankoski: Wallenberg, Jaakko (1756 - 1798) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Böhme, Jakob: Werke
- Kakkuri, Teemu: Suomalainen herätys. Herätyskristillisyyden historia nälkävuosista Nokia-missioon. Helsinki: Kirjapaja, 2014. ISBN 978-952-288-134-2.
- Lagerstedt, Ilpo: Isonkyrön asutushistoria
- Leinonen, Artturi: Profeetta
- Luukko, Armas: Etelä-Pohjanmaan historia III. Nuijasodasta Isoonvihaan. Etelä-Pohjanmaan historiatoimikunta, 1945.
- Räsänen, Hannu: Isonkyrön Maunukselat
- Tuuri, Antti: Wallenberg
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 'Korpelaisjohtaja' 150 vuotta sitten. Historiallinen kansanvillitsijä, "profeetta" ja "jumalan poika", Seura, 06.11.1935, nro 45, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Wallenbergin tuomiota ja kuolemaa koskevia asiakirjoja
|
