Jaakko Pukkila

Jaakko Jaakonpoika Pukkila (19. heinäkuuta 1831 Kauhava – ?), paremmin tunnettu kutsumanimellä Pukkilan Jaska, oli kauhavalainen talollisenpoika ja puukkojunkkari. Hänen vanhempansa olivat lautamies Jaakko Kustaanpoika Pukkinen ja Maria Israelintytär Haapoja. Isä kuoli Jaakon ollessa seitsemänvuotias ja äidin mennessä uusiin naimisiin perhe muutti Härmään, jossa Jaakko vietti nuoruusvuotensa.

Kun Pukkila aikuistuttuaan muutti takaisin Kauhavalle isännäksi vanhaan kotitaloonsa, alkoi myös rikollinen elämä. Hän alkoi kulkea tanssipaikoilla ja häissä puukkotappeluissa. Lisäksi alkoi muiden hevosten luvaton lainaaminen yöllisiä retkiä varten. Joskus hän palautti hevosen, mutta useimmiten eläin jäi oman onnensa nojaan. Pukkila ja muut puukkojunkkarit saivat harjoittaa rikollista elämää virkavallalta rauhassa, mutta ennen pitkää kauhavalaisten mitta täyttyi virkavallan saamattomuuteen. Paikalliset isännät herännäisjohtaja Sven Topparin eli Heikkilän Vennun aloitteesta kokosivat joukkion ja lähtivät vastustamaan Pukkilan Jaskan ja muiden puukkojunkkarien pahantekoa. Yhteenotto tapahtui Kauhavan Hirvijoella, jonne isännät olivat menneet odottamaan pahantekijöitä. Toppari käski Pukkilaa ja muita luovuttamaan varastetut hevoset ja palaamaan koteihinsa. Junkkarit eivät uskoneet vaan kävivät Topparin kimppuun kaataen hänet maahan. Muut isännät tulivat Topparin avuksi ja syntyi tappelu. Isännät pääsivät niskan päälle, mutta Pukkila pääsi pakenemaan. Kostoksi kokemastaan tappiosta Pukkila varasti Topparin hevosen ja jätti sen maantielle heitteille. Toppari kutsui virkavallan noutamaan hevostaan ja haastoi Pukkilan hevosvarkaudesta käräjille. Pukkila todettiin syylliseksi ja hän sai rangaistukseksi 40 paria raippoja ja kaksi tuntia häpeäpaalussa.

Vuoden 1850 talvikäräjillä Jaakko Jaakonpoika Pukkilaa sakotettiin Lapuan lain mukaan yöjuoksusta kahdella ruplalla sekä meluamisesta tiellä yleisen lain mukaan 2,40 ruplalla. Saman vuoden syyskäräjille rikkeitä oli kertynyt jo huomattavasti enemmän: Pukkila sai sakkoja 56,92 ruplaa. Lapuan lain perusteella häntä sakotettiin nyt yöjuoksusta, luvattomasta hevosella-ajosta ja tanssin luvattomasta järjestämisestä sekä yleisen lain mukaan verihaavoista, mustelmista, puukon paljastamisesta, viinan myynnistä ja nauttimisesta ynnä sapatin rikkomisesta.

Ylitalon häissä Perttulanmäellä 29. joulukuuta 1851 Pukkila tappoi morsiamen isän, räätäli Jaakko Yrjönpoika Ylitalon eli Lahden. Pukkila oli lähtenyt puukkojunkkarijoukkionsa kanssa häihin tappeluaikeissa. Häissä nautittiin viinaa reippaasti ja Pukkilan käytös alkoi sitä mukaan villiintyä. Tanssittuaan ensin morsiamen kanssa alkoi hän seuraavaksi tanssia yksin keskellä lattiaa. Hänen mukana ollut Mikko Sippola yritti hillitä kaveriaan, mutta Pukkila vain innostui ja veti puukkonsa esiin. Juhlaväki juoksi karkuun puukon tieltä lukuun ottamatta morsiamen isää Jaakko Ylitaloa, joka tarttui Pukkilaan takaa päin. Rytäkässä Pukkila viilsi Ylitaloa puukolla kurkkuun, minkä seurauksena Ylitalo kaatui kuolleena maahan. Kun asian tila selvisi muulle juhlaväelle, kävivät he Pukkilan kimppuun ja alkoivat piestä tätä. Hän kuitenkin pääsi pakenemaan ja tajuttuaan joutuvansa tuomiolle päätti hän vielä kostaa Sven Topparille, joka aikaisemmin oli nöyryyttänyt häntä. Pukkila tavoitti Topparin Heikkilästä riihen luota. Toppari huomasi lähestyvän Pukkilan alkoi heitellä häntä kivillä, mikä sai Pukkilan perääntymään.

Kiinnioton ja käräjöinnin jälkeen vuonna 1853 Pukkila tuomittiin kuolemaan, mutta rangaistus muunnettiin karkotukseksi pakkotyöhön Siperiaan, mistä hän onnistui pakenemaan takaisin Suomeen. Muutama vuosi karkotuksen jälkeen Kauhavalle ilmestyi venäläinen kulkukauppias, joka paljastui Pukkilaksi Hänet saatiin kuitenkin uudestaan kiinni ja luovutettiin Venäjän viranomaisille Viipurissa elokuussa 1857. Hänen kerrotaan myöhemmin päässeen pakenemaan Amerikkaan, mutta todennäköisesti hän menehtyi Siperiassa.

Jaakko Pukkila tunnetaan myös laulusta Isontalon Antti ja Rannanjärvi, joka esittää hänet kolmantena aikansa kuuluisista häjyistä:

Isontalon Antti oli ensimmäinen

ja Rannanjärvi oli toinen;

Pukkilan Jaska se Kauhavalta

oli kolomas samanmoinen.

Lähteet

• Alanen, Yrjö: Puukkojunkkarien aika: Kappale Etelä-Pohjanmaan historiaa 1800-luvun keskivaiheilta. Tiberius kirjat: Valkeakoski 2018.
• [http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t2917866 Historiakirjat. Kirjaluettelo. Tapahtuma 2917866] (text/html) Historiakirjat-tietokanta. Helsinki: Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 20.12.2012. Historiakirjat. Kirjaluettelo. Tapahtuma 2917866 (text/html) Historiakirjat-tietokanta. Helsinki: Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 20.12.2012.
• Juntunen, Alpo: Suomen vankeinhoidon historiaa osa 3: Suomalaisten karkottaminen Siperiaan autonomian aikana ja karkotetut Siperiassa. Oikeusministeriön vankeinhoito-osasto: Helsinki, 1983.
• Kallio, Reino: Pohjanmaan suomenkielisten kylien oltermannihallinto. Studia historica Jyväskyläensia 23 (ISSN 0081-6523). Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1982. ISBN 951-678-680-4 (nid.).
• Pietiläinen, Timo: Kauhavan historia 1, s. 312. Kauhava: Kauhavan kaupunki, 1999. ISBN 951-98051-1-7 (sid.).

Aiheesta muualla

• Puukkojunkkarit-tietokannan asiasanasto (Arkistoitu – Internet Archive)
• Velkaongelmasta toivon näkymiin, varatuomari Matti Huunan-Seppälä^{[vanhentunut linkki]}
• Ulpu Takatalon sukututkimussivusto^{[vanhentunut linkki]}