Jaakko Nousiainen
Jaakko Ilmari Nousiainen (20. joulukuuta 1931 Pälkjärvi – 24. maaliskuuta 2022 Turku) oli suomalainen valtio-opin professori.[1] Hän toimi vuosina 1994–1997 Turun yliopiston kanslerina.[2]
Nousiainen kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun lyseosta 1950. Valtiotieteen tohtoriksi hän väitteli Helsingin yliopistossa vuonna 1959.[2] Väitöskirjassaan hän tutki kommunismin kannatusta Kuopion läänissä. Kommunismin kannatuksen perustaa analysoidessaan Nousiainen erotti toisistaan korpikommunismin ja teollisten kaupunkiseutujen kommunismin.
Vuodesta 1953 vuoteen 1960 Nousiainen työskenteli Suomen tietotoimistossa. Vuosina 1961–1963 hän toimi Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun yhteiskuntatieteiden apulaisprofessorina. Sieltä hän siirtyi vuonna 1963 Turun yliopiston vasta perustettuun valtio-opin professorin virkaan. Tässä tehtävässä Nousiainen toimi vuoteen 1993.[1] Viimeiset virkavuotensa Turun yliopistossa Nousiainen toimi yliopiston kanslerina vuosina 1994–1997.[2][3]
Turkuun siirryttyään Nousiainen suuntautui tutkimustoiminnassaan erityisesti Suomen valtiollisten laitosten tutkimiseen. Siltä alueelta hän seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana julkaisi useita kirjoja ja artikkeleita.[4] Nousiainen on ollut keskeinen toimija politiikan tutkimuksen niin sanotun Turun koulukunnan kehittymisessä. Koulukunta on profiloitunut voimakkaasti poliittisten instituutioiden tutkimukseen ja poliittisten järjestelmien vertailevaan tutkimukseen.
Vuosina 1967–1968 ja 1972–1973 Nousiainen toimi Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaanina, yliopiston vararehtorina hän toimi vuosina 1975–1978, yliopiston valtuuston puheenjohtajana vuosina 1985–1988 ja yliopiston kanslerina vuosina 1994–1997.[2] Politiikan tutkijoiden eurooppalaisen järjestön, European Consortium for Political Researchin hallituksen jäsen hän oli vuosina 1982–1985 ja Turun Yliopistosäätiön hallituksen jäsen vuosina 1989–1997.
Valtio-opin professorinvirassa Nousiainen huolehti tarmokkaasti uusien tutkijasukupolvien kouluttamisesta. Hänen ohjauksessaan valtiotieteen tohtoriksi Turun yliopistosta valmistuivat Pekka Väänänen (1971), Voitto Helander (1971), Hannu Nurmi (1974), Pertti Laulajainen (1979), Esko Antola (1980), Heikki Paloheimo (1981), Jyrki Käkönen (1985), Matti Wiberg (1988) ja Eero Murto (1994). Yli puolet Nousiaisen kouluttamista tohtoreista sijoittui myöhemmin professorin virkoihin eri yliopistoihin.
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Presidentin valta: Hallitsijanvallan ja parlamentarismin välinen jännite Suomessa 1919–2009. Helsinki: WSOY 2009 (yhdessä Pekka Hallbergin, Tuomo Martikaisen ja Päivi Tiikkaisen kanssa)
- Eduskunnan muuttuva asema: Suomen eduskunta, osa 2. Helsinki: Edita 2006 (Antero Jyrängin kanssa)
- Suomen hallitusmuodon toimivuus: Valtiotieteilijän näkökulma. Politiikka 1/1995
- Politiikan huipulla. Helsinki: WSOY 1992.
- Suomen presidentit valtiollisina johtajina: K. J. Ståhlbergistä Mauno Koivistoon. Porvoo-Helsinki-Juva 1985
- Eduskunnan järjestys- ja työmuodot: Valiokuntalaitos, suuri valiokunta, täysistunto. Teoksessa Suomen kansanedustuslaitoksen historia. Osa 10. Helsinki 1977.
- Valtioneuvoston järjestysmuoto ja sisäinen toiminta: Valtioneuvoston historia 1917–1966, III. Helsinki 1975, s. 217–390.
- Eduskunta aloitevallan käyttäjänä. Helsinki: WSOY 1961.
- Suomen poliittinen järjestelmä. Helsinki: WSOY 1959, kymmenes uudistettu laitos 1998.
- Puolueet puntarissa. Helsinki: Kirjayhtymä 1959.
- Kommunismi Kuopion läänissä, 1956
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 492–493. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ a b c d Turun yliopiston entinen kansleri Jaakko Nousiainen on kuollut Turun Sanomat. 24.3.2022. Viitattu 31.3.2022.
- ↑ Joensuun lyseon 125-vuotisjuhlamatrikkeli. Joensuu 1990.
- ↑ Kuka kukin on 2003, s. 676. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nousiainen, Jaakko hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Jaakko Nousiaisen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
| ||||||||||||||||||
