Jaakko Häkli
| Jaakko Häkli | |
|---|---|
 Jaakko Häkli 1800-luvun lopulla Daniel Nyblinin ottamassa muotokuvassa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. lokakuuta 1848 Kurkijoki |
| Kuollut | 28. toukokuuta 1902 Bad Nauheim, Hessen, Saksa |
| Ammatti | Liikemies, valtiopäivämies. |
| Puoliso | Alina Sofie Lång |
Jaakko Häkli (6. lokakuuta 1848 Kurkijoki – 28. toukokuuta 1902 Bad Nauheim[1]) oli suomalainen liikemies, joka tunnettiin myös suomalaisuusmiehenä sekä yhteiskunnallisen tasa-arvon puolestapuhujana. Hän toimi pitkään talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustajana ja oli lisäksi innokas taiteiden sekä kansansivistystyön tukija, vaikka onkin myöhemmin jäänyt Suomen merkittävimpiin mesenaatteihin kuuluvan liikekumppaninsa Juho Lallukan varjoon.[2]
Varhaiset vuodet ja ura liikemiehenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jaakko Häkli syntyi Kurkijoella pienviljelijäperheen ainoaksi pojaksi. Hän aloitti koulunkäyntinsä Viipurin suomenkielisessä Wilken alkeiskoulussa ja jatkoi myöhemmin neljän lukuvuoden ajan Jyväskylän yläalkeiskoulussa vuosina 1863–1867.[2] Häklin luokkatovereita olivat muun muassa myöhemmät suomalaisuusmiehet Lauri Kivekäs, Yrjö Koskinen Yrjö-Koskinen ja J. R. Danielson-Kalmari.[3] Häkli jätti kuitenkin koulun kesken ja palveli sen jälkeen muutaman kuukauden ajan Suomen kaartissa. Kurkijoelle palattuaan hän alkoi työskentelemään isänsä ja Timofei Räkköläisen[4] pitäjän kirkonkylään Lopottiin vuonna 1864 perustamassa kauppaliikkeessä.[2] Myöhemmin Häkli toimi itse maakauppiaana 1870-luvun lopulle saakka ja harjoitti vielä muutaman vuoden ajan puutavarakauppaa ja laivanvarustusta, ennen siirtymistään Kurkijoen edustajaksi valtiopäiville vuonna 1882. Juho Lallukkaan Häkli tutustui ilmeisesti vuonna 1886 Sortavalan kauppiaskokouksessa, jonka jälkeen he alkoivat suunnittelemaan oman tukkuliikkeen perustamista Viipuriin.[3]
Vuonna 1891 Häkli lopetti toimintansa valtiopäiväedustajana ja perusti Viipuriin suomalaisen tukkuliikkeen Häkli, Lallukka ja Kumpp. yhdessä Lallukan ja Vilhelm Paischeffin kanssa. Ala oli tuolloin Viipurissa lähinnä venäläis-, saksalais- ja ruotsalaistaustaisten kauppiaiden hallussa, mutta miehet saivat yrityksensä tueksi kaupungin suomenkielisiä pankkimiehiä. Torkkelinkadulla toimintansa aloittanut liike saavutti nopeasti asiakkaiden suosion, yhtenä vetovoimatekijänä oli suomenkielinen palvelu, jota ei aikaisemmin Viipurin kaupoissa juurikaan ollut. Häkli, Lallukka & Kumpp. kehittyi lopulta suuryritykseksi ja toimi esikuvana myös myöhemmin toimintansa aloittaneille suomalaisille kauppiaille. Paischeffin kuoltua vuonna 1899 Lallukka ja Häkli jatkoivat yritystä kaksin, kunnes se Häklin kuoleman jälkeen 1902 siirtyi kokonaan Juho Lallukan haltuun.[5][6]
Mesenaatti ja valtiopäivämies[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jaakko Häkli tuki taloudellisesti muun muassa runoilija J. H. Erkkoa. Hän takasi yhdessä Juho Lallukan ja K. A. Castrénin kanssa Erkolle säännölliset kuukausitulot, jotta tämä pystyisi keskittymään kirjoittamiseen. Lisäksi Häkli ja Lallukka lainasivat Erkolle rahaa maapalstan ostamista varten. Vuonna 1900 Häkli ja Erkko tekivät pyhiinvaellusmatkan Jerusalemiin, jonka aikana he vierailivat useiden Euroopan maiden lisäksi myös Egyptissä.[7]
Valtiopäiville Häkli osallistui talonpoikaissäädyssä neljä kertaa, 1882, 1885, 1888 ja 1891. Ensimmäisellä kerralla hän edusti Kurkijoen ja sitten Käkisalmen tuomiokuntaa.[8] Häkli tunnettiin aikaansa nähden erittäin uudistusmielisistä puheenvuoroista, eivätkä monet hänen aloitteensa saaneet kannatusta edes muiden säädyn edustajien keskuudessa.[2] Talonpoikaissääty oli vuoden 1882 valtiopäivillä vielä melko yhtenäinen, mutta seuraavilla Häkli liittyi Jonas Castrénin johtamaan nuorsuomalaiseen ryhmään. Suomalaisuusaatteen lisäksi hänelle olivat tärkeitä kansansivistys sekä tasa-arvo. Vuoden 1885 valtiopäivillä Häkli ajoi naisten oikeutta avioeroon tietyissä tilanteissa, mutta talonpoikaissäädyssä voiton vei ikivanha avioliiton purkamattomuuden periaate. Seuraavilla valtiopäivillä 1888 oli asialistalla naisten oikeus hallita avioliitossa omaisuuttaan, jota hän myös kannatti.[3] Samoilla säätyvaltiopäivillä Häkli teki anomuksen valtion varojen myöntämisestä lainakirjastojen perustamiseen eri puolille maata, mutta se hylättiin, kun talonpoikaissäädyn edustajat pitivät kirjastoja turhina maaseudun vähäisen lukuharrastuksen vuoksi.[9] Lisäksi Häkli ajoi innokkaasti muun muassa suomenkielisen oppikoulun sekä kauppakoulun perustamista Viipuriin.[3]
Häkli kuului myös Viipurissa vuonna 1890 perustetun Teollisuuden- ja liikkeenharjoittajain Seura Pamauksen johtokuntaan. Yhdistyksen tehtävänä oli muun muassa edistää suomenkielistä yritystoimintaa sekä tukea suomalaisuutta valtiopäivillä.[10] Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäsen hän oli vuodesta 1877 lähtien.[11] Pamaus-seuran historiikin kirjoittaneen O. J. Brummerin mukaan Häklin läheisiin ystäviin kuului suomalaisuusmiesten lisäksi myös radikaali sosialisti Matti Kurikka.[10]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jaakko Häkli avioitui vuonna 1877 Lopista kotoisin olleen Alina Sofie Långin (s. 1853) kanssa. Pariskunnalle syntyi myöhemmin yksi tytär.[1] Häkli kuoli Saksan Hessenissä sijaitsevassa Bad Nauheimin kylpyläkaupungissa 53-vuotiaana ja hänet haudattiin Viipuriin Sorvalin hautausmaalle. Kuvanveistäjä Eemil Halosen veistämä hautamuistomerkki löydettiin jatkosodasta lähtien hylättynä olleelta hautausmaalta vuonna 2007 ja pystytettiin uudelleen Häklin hautapaikalle.[12]
Helsingin Mellunkylässä on hänen mukaansa vuonna 1954 nimetty Häklinkuja, jonka läheisyydessä kulkee myös Lallukantie.[13]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Häkli, Jaakko Lauri Kiviniemi. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ a b c d Jaakko Häkli 1848-1902 Helsingin Sanomat. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ a b c d Musiikkia muun muassa 30.6.2015. Esa Hakala. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ Lokakuisia uutisia 100 wuoden takaa Kurkijoki-seura. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ Juho ja Maria Lallukka Räisälä. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ Juho Lallukan elämäntarina (s. 3) Härskeensaaren Haikoset. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ J. H. Erkko Tuusulan kunta. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ Viljo Hytönen: Talonpoikaissäädyn historia. II Osa: Säädyn jäsenet, sihteerit ja tulkit, s. 94–95. Helsinki: Otava, 1926.
- ↑ Eino Leino kronologia Kainuun Eino Leino -seura ry. Arkistoitu 29.6.2015. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ a b Seuran Perustaminen Teollisuuden- ja liikkeenharjoittajain Seura Pamaus ry. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ SKS:n jäsentietokanta 1831–1892 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran biografiakeskus. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ Sorvalin hautausmaan kunnostus edennyt hyvin 2008. Karjalan Liitto. Arkistoitu 28.10.2014. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ Helsingin kaupungin nimistötoimikunta: Helsingin kadunnimet, s. 216. Helsingin kaupunki, 1981. ISBN 951-77122-0-0.