J22

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
J 22 vuonna 1990.

J 22 oli Ruotsin ilmavoimien toisen maailmansodan alussa Ruotsissa kehitetty hävittäjälentokone. Se lensi ensilentonsa 20.9.1942 ja tuli palvelukseen pääosin vuonna 1944. [1]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan alussa Ruotsin hävittäjäpuolustus oli teknisesti vanhentuneiden Gloster Gladiator -hävittäjien (Ruotsin ilmavoimien tyyppitunnus oli J 8) varassa. Ruotsi tilasi 1930-luvun lopussa Yhdysvalloista 120 Seversky EP-1- (J 9) ja 144 P-66 Vanguard (J 10) -hävittäjälentokonetta. Näistä Ruotsi ehti saada vain 60 Severskyä ennen Yhdysvaltain aseidenvientikiellon astumista voimaan 2.7.1940. Osa Severskyistä tuotiin Trondheimin kautta, pääosa kuitenkin kesällä 1940 Petsamon ja Haaparannan kautta.

Vuonna {{1941]] Ruotsin ilmavoimat pohti jopa keskeneräisen suomalaisen VL Myrsky -hävittäjän ja väitetysti jopa neuvostoliittolaisen Polikarpov I-16 -hävittäjän hankintaa. Japani olisi ollut valmis myymään Mitsubishi A6M Zero-hävittäjiä, mutta tuonnin logistiikka katsottiin liian monimutkaiseksi. Ruotsi osti koneita Italiasta kuten Suomi talvisodan edellä. Ruotsin valinnat olivat Fiat CR.42 Falco (J 11) ja Reggiane Re.2000 Falco (J 20). Nämä ratkaisut katsottiin väliaikaisiksi.

Koska Flygvapnetilla oli pula taistelukelpoisesta lentokalustosta ja Saabin resurssit olivat kiinni B 17 ja B 18 pommikoneiden kehittämisessä, perustettiin uusi lentokonetehdas: Kungliga Flygförvaltningens Flygverkstad i Stockholm (FFVS). Yhtiön ja samalla J22:n pääsuunnittelijaksi tuli insinööri Bo Lundberg, jota avusti Björn Andreasson. Uusi lentokonetehdas sai tehtäväkseen suunnitella J 22 hävittäjän.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kone oli vaneripintainen teräsputkirunkoinen, yksimoottorinen ja alatasoinen. Laskuteline oli sisäänvedettävä ja omasi varsin kapean raideleveyden, joka Ruotsin hyväkuntoisilla lentokentillä ei ollut suuri ongelma. Ulkoisesti kone muistutti Focke-Wulf Fw 190-konetta. Voimalaitteena oli Ruotsissa laittomasti kopioitu Pratt & Whitney R-1830 Twin Wasp, jota valmistettiin nimellä SFA STWC-3G. 113 ensimmäiseen J 22 -hävittäjään tuli kuitenkin Saksan sotasaalisvarastoista Ranskasta ostettu Pratt & Whitney R-1830 SC3-G Twin Wasp -moottori. Koneen valmistukseen osallistui yli 500 alihankkijaa.

FFVS J 22A:
Ominaisuudet
Pituus    7,80 m
Kärkiväli    10,00 m
Siipipinta-ala    16,00 m²
Korkeus    3,60 m
Voimalaite    SFA STWC-3G 14-sylinterinen tähtimoottori, 795 kW (1065 hv)
Huippunopeust    575 km/h
Kantama    1270 km
Miehistö    Ohjaaja
Lakikorkeus    9300 m
Tyhjäpaino    2020 kg
Lentopaino    2.835 kg
Aseistus    4 kpl 13,2-mm-M/39A Browning M2 konekivääriä

Kone saavutti 575 km/h nopeuden 795 kW (1065 hv) moottorilla, joka oli erinomainen saavutus niin pienellä moottorilla.[2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J 22 teki ensilentonsa 20. syyskuuta 1942 Brommassa, jossa FFVS-tehdas sijaitsi.[3] Kone tuli palvelukäyttöön lokakuussa 1943. Viimeisimmät kaikkiaan 198 koneesta toimitettiin Ruotsin ilmavoimille huhtikuussa 1946.

J 22 oli lentäjiensä suosiossa: kone vastasi ohjainliikkeisiin hyvin ja oli liikehtimiskykyinen. Rullaus ja lasku olivat hankalia, koska kone oli kannuspyörällä varustettu. Myöhemmin tehdyissä simuloiduissa ilmataisteluissa se pystyi vastaamaan North American P-51 Mustangin suorituskykyyn.[4] Koska koneessa ei ollut kunnollista turboahdinta, sen suorituskyky oli huono yli 6 km lentokorkeuden. Myös koneen huollettavuus oli hyvä.[5]

Koneiden käyttö päättyi vuonna 1952.

Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • J 22A – ensimmäinen tuotantosarja, jossa oli kaksi 7.9 mm ja kaksi 13.2 mm konekivääriä. Näitä valmistettiin 143 kappaletta.
  • J 22B – aseistuksena neljä 13.2 mm konekivääriä. Näitä tehtiin 55 kappaletta.
  • S 22 – yhdeksän J 22A-konetta muunnettiin vuonna 1946 tiedustelukoneiksi ja muunnettiin vuonna 1947 takaisin hävittäjiksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]