J22

J 22 vuonna 1990.

J 22 esillä Flygvapenmuseumissa Linköpingissä.

J 22 oli Ruotsin ilmavoimien toisen maailmansodan alussa Ruotsissa kehitetty hävittäjälentokone.

Taustaa

Toisen maailmansodan alussa Ruotsin hävittäjäpuolustus oli teknisesti vanhentuneiden Gloster Gladiator (Ruotsin ilmavoimien tyyppitunnus oli J 8) varassa. Ruotsi tilasi 1930-luvun lopussa Yhdysvalloista 120 Seversky P-35 (J 9) ja 144 P-66 Vanguard (J 10) hävittäjälentokonetta. Suomen ilmavoimat oli myös tähynnyt Severskyn koneita, mutta Ruotsin osto esti Suomen hankinnan. Ruotsi ei paljoa hankinnasta hyötynyt, koska 18. kesäkuuta 1940 Yhdysvaltain hallitus laittoi kaikki aseet, jotka eivät olleet menossa Englantiin, vientikieltoon. Tässä vaiheessa Ruotsin ilmavoimat pohti jopa keskeneräisen suomalaisen VL Myrsky -hävittäjän ja väitetysti jopa neuvostoliittolaisen Polikarpov I-16 -hävittäjän hankintaa. Japani olisi ollut valmis myymään Mitsubishi A6M Zero-hävittäjiä, mutta tuonnin logistiikka katsottiin liian monimutkaiseksi. Ruotsi osti koneita Italiasta kuten Suomi talvisodan edellä. Ruotsin valinnat olivat Fiat CR.42 Falco (J 11) ja Reggiane Re.2000 Falco (J 20). Tämä ratkaisu katsottiin väliaikaiseksi.

Koska Flygvapnetilla oli pula taistelukelpoisesta lentokalustosta ja Saabin resurssit olivat kiinni B 17 ja B 18 pommikoneiden kehittämisessä, perustettiin uusi lentokonetehdas: Kungliga Flygförvaltningens Flygverkstad i Stockholm (FFVS). Yhtiön ja samalla J22:n pääsuunnittelijaksi tuli insinööri Bo Lundberg, jota avusti Björn Andreasson. Uusi lentokonetehdas sai tehtäväkseen suunnitella J 22 hävittäjän.

Tekniset tiedot

Kone oli vaneripintainen teräsputkirunkoinen, yksimoottorinen ja alatasoinen. Laskuteline oli sisäänvedettävä ja omasi varsin kapean raideleveyden, joka Ruotsin hyväkuntoisilla lentokentillä ei ollut suuri ongelma. Kone muistutti hieman vuoden 1935 Focke-Wulf Fw 159-konetta. Voimalaitteena oli Ruotsissa valmistettu Pratt & Whitney R-1830 Twin Wasp. Moottoreita valmistettiin laittomasti kopioiden, mutta lisenssimaksut suoritettiin aikanaan. Koneen valmistukseen osallistui yli 500 alihankkijaa.

FFVS J 22A:
Ominaisuudet
Pituus	7,80 m
Kärkiväli	10,00 m
Siipipinta-ala	16,00 m²
Korkeus	3,60 m
Voimalaite	SFA STWC-3G 14-sylinterinen tähtimoottori, 795 kW (1065 hv)
Huippunopeust	575 km/h
Kantama	1270 km
Miehistö	Ohjaaja
Lakikorkeus	9300 m
Tyhjäpaino	2020 kg
Lentopaino	2.835 kg
Aseistus	4 kpl 13,2-mm-M/39A Browning M2 konekivääriä

Kone saavutti 575 km/h nopeuden 795 kW (1065 hv) moottorilla, joka oli erinomainen saavutus niin pienellä moottorilla.

Käyttö

J 22 teki ensilentonsa 20. syyskuuta 1942 Brommassa, jossa FFVS-tehdas sijaitsi. Kone tuli palvelukäyttöön lokakuussa 1943. Viimeisimmät kaikkiaan 198 koneesta toimitettiin Ruotsin ilmavoimille huhtikuussa 1946.

J 22 oli lentäjiensä suosiossa: kone vastasi ohjainliikkeisiin hyvin ja oli liikehtimiskykyinen. Rullaus ja lasku olivat hankalia, koska kone oli kannuspyörällä varustettu. Myöhemmin tehdyissä simuloiduissa ilmataisteluissa se pystyi vastaamaan North American P-51 Mustangin suorituskykyyn. Koska koneessa ei ollut kunnollista turboahdinta, sen suorituskyky oli huono yli 6 km lentokorkeuden. Myös koneen huollettavuus oli hyvä.

Koneiden käyttö päättyi vuonna 1952.

Versiot

• J 22A – ensimmäinen tuotantosarja, jossa oli kaksi 7.9 mm ja kaksi 13.2 mm konekivääriä. Näitä valmistettiin 143 kappaletta.
• J 22B – aseistuksena neljä 13.2 mm konekivääriä. Näitä tehtiin 55 kappaletta.
• S 22 – yhdeksän J 22A-konetta muunnettiin vuonna 1946 tiedustelukoneiksi ja muunnettiin vuonna 1947 takaisin hävittäjiksi.

Aiheesta muualla

• IPMS Stockholmin J22 valokuvasarja
• J-22 historia
• Andersson, Hans G. SAAB Aircraft since 1937; 2nd revised edition. London: Putnam Aeronautical books, 1997. ISBN 0-85177-886-0 (Note: Although dedicated to SAAB aircraft, this book has a chapter on the FFVS J 22.)
• Donald, D, Lake J. (eds.) (1996) Encyclopedia of World Military Aircraft. AIRtime Publishing. ISBN 1-880588-24-2