Johan Henrik Hästesko
Johan Henrik Hästesko af Målagård (24. helmikuuta 1741 Mikkeli – 8. syyskuuta 1790 Tukholma) oli suomalainen sotilas ja Ruotsin armeijan upseeri, joka osallistui Kustaa III:n sodan aikaiseen upseerikapinaan ja joka tästä syystä teloitettiin.
Johan Henrik Hästesko oli Savon rykmentin luutnantin Gustaf Hästeskon poika Mikkelistä. Hästesko osallistui Pommerin sotaan (1757–1762). Hän tuli kapteeniksi Savon jääkärirykmenttiin 1770, siirtyi Turun jalkaväkirykmenttiin 1774, ja hänet nimitettiin everstiksi ja rykmentin päälliköksi 1787. Kuningasmielinen kenraaliluutnantti Georg Henrik Jägerhorn, joka oli tunnettu muun muassa Porrassalmen taistelusta, oli hänen velipuolensa.
Historiaan Hästesko on jäänyt yhtenä Venäjän keisarinnalle Katariina II:lle 9. elokuuta 1788 lähetetyn niin sanotun Liikkalan kirjeen allekirjoittajista ja Anjalan liiton kapinallisena.
Liikkalan sotaleirissä kirjoitetussa kirjeessä upseerit kertovat huomanneensa, että aloitettu sota on Ruotsin kannalta oikeudeton. Kirjoittajat toivoivat Ruotsin ja Venäjän naapurisopua ja esittivät, että tämän edistämiseksi Venäjä luovuttaisi Ruotsille Turun rauhassa saamansa ns. Vanhan Suomen alueen Kaakkois-Suomesta. Rauhantahtoaan vakuuttaakseen upseerit olivat jo vetäneet joukkonsa Ruotsin puolelle rajaa.
Liikkalan nootin allekirjoittivat kenraalimajuri Carl Gustaf Armfelt, eversti Sebastian von Otter, eversti Johan Henrik Hästesko, kevyen jalkaväen pataljoonan päällikkö Per af Enehjelm, everstiluutnantti Otto Klingspor, yliadjutantti Karl Henrik Klick ja ratsuväen päällikkö Gustaf von Kothen. Kirjettä lähti viemää keisarinnalle majuri Johan Anders Jägerhorn.
Sodan alettua heinäkuussa 1788 Hästesko komensi Turun läänin jalkaväkirykmenttiä, joka eteni rajana olleelta Kymijoelta kohti Haminaa aina Husulaan saakka. Kuningas Kustaa III kulki joukkojen mukana. Husulassa 31. heinäkuuta 1788 Hästesko ja Porin rykmentin komentaja Sebastian von Otter pyysivät kuningasta vetämään joukot omalle puolelle valtakunnan rajaa. Kuningas piti joukoille puhuttelun ja kysyi, ovatko ne valmiit seuraamaan häntä. Hästeskon yllyttämät Turunläänin jalkaväkirykmentin miehet vaikenivat, ja kuningas jäi vaille joukkojen tukea. Kun Hästesko ja von Otter uudestaan pyysivät kuningasta vetäytymään, tämä luopui Haminan valtauksesta ja joukot lähtivät perääntymään kohti rajaa.
Hästesko pidätettiin 1789 osallisuudesta kapinaan. Hänet siirrettiin Tukholmaan sotaylioikeuden tuomittavaksi. Hästesko tuomittiin kuolemaan huhtikuussa 1790, ja hänet mestattiin 8. syyskuuta 1790 Tukholman Ladugårdslandstorgetilla.
Vaikka Liikkalan nootin allekirjoittajat ja kymmeniä muita Anjalan liiton miehiä tuomittiin kuolemaan, oli Hästesko ainoa, joka todella teloitettiin. Eino Jutikkala arvioi hänen muita kovemman kohtalonsa johtuneen toisaalta siitä, että hän oli yksi päätekijöistä, toisaalta siitä, että hän oli Husulassa puhutellut kuningasta loukkaavasti.
Kuningas Kustaa III sai tietää Liikkalan kirjeestä heti tuoreeltaan. Hän vaati komentaja Armfeltia kirjoittamaan kuninkaalleen uskollisuudenvalan ja keräämään siihen upseereiltaan allekirjoituksen, jolla nämä lupaavat taistella vaikka viimeiseen mieheen. Valakirja syntyi, mutta se ei ollut aivan kuninkaan toivoma. Anjalan liittokirjassa 113 upseeria kyllä vakuuttaa uskollisuuttaan, mutta he myös puolustavat Liikkalan miehiä ja vaativat muun muassa rauhaa, valtiopäivien koollekutsumista ja armeijan kotiuttamista.
Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jutikkala Eino, Kustavilainen aika, teoksesta Suomen historian käsikirja, WSOY 1947
- Mäntylä Ilkka, Kustavilainen aika, teoksesta Suomen historian pikkujättiläinen, WSOY 1987
- Mikkelin kaupunki: Liikkalan nootti (Arkistoitu – Internet Archive)
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
