J. E. Svan
| Johan Svan | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. maaliskuuta 1837 Maalahti, Suomi |
| Kuollut | 10. maaliskuuta 1883 (45 vuotta) Hamina, Suomi |
| Ammatti | Haminan kadettikoulun opettaja, pikakirjoituksen opettaja |
| Arvonimi | hovineuvos |
| Vanhemmat | Edvard Swan ja Charlotta Wegelius |
Johan Edvard Svan (31. maaliskuuta 1837 Maalahti – 10. maaliskuuta 1883 Hamina)[1] oli suomalainen Haminan kadettikoulun opettaja, yksi Suomen ensimmäisistä pikakirjoittajista ja ensimmäisen Suomessa julkaistun pikakirjoituksen oppikirjan tekijä.
Svanin vanhemmat olivat filosofian maisteri, kappalainen, varapastori Edvard Swan ja Charlotta Wegelius. Hän pääsi ylioppilaaksi 1856 Vaasan lukiosta ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1861 ja maisteriksi 1864. Hän toimi Heinolan yläalkeiskoulussa latinan opettajana vuodesta 1863, ja vuonna 1865 hänet nimitettiin Haminan kadettikouluun ruotsin, suomen, logiikan ja psykologian lehtoriksi. Virkansa ohella Svan toimi Haminassa useissa luottamustoimissa, muun muassa kirjaston johtokunnassa, rahatoimikamarin puheenjohtajana 1877–1881 ja kaupungin kansakoulujen tarkastajana 1881–1883. Svan sai hovineuvoksen arvon 1875.[1][2]
Pikakirjoituksen kehittäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Svan muistetaan erityisesti toimistaan ruotsinkielisen pikakirjoituksen kehittäjänä. Vuonna 1861 Suomen senaatti lähetti kolme miestä – Svanin, W. Margunoffin ja Svante Dalströmin – Saksaan oppimaan pikakirjoitusta, jotta Suomenkin valtiopäivillä saataisiin puheet kirjoitettua pikakirjoituksella muistiin. Miehet perehtyivät saksalaisen Gabelsbergerin kehittämään pikakirjoitusjärjestelmään, ja oppivat pikakirjoitusta niin hyvin, että pystyivät tammikuun valiokunnassa 1862 toimimaan pikakirjoittajina.[3][4]
Svan alkoi heti Saksasta tultuaan kouluttaa lisää pikakirjoittajia, ja jo vuosien 1863–1864 valtiopäivillä oli pikakirjoittajia useampia. Vuonna 1871 hän julkaisi oppikirjan Lärobok i stenografi, efter Gabelsbergers system, för svenska språket,[5] joka oli ensimmäinen Suomessa julkaistu pikakirjoituksen oppikirja. Samana vuonna hän alkoi julkaista Tidning för stenografi -nimistä pikakirjoituslehteä yhdessä August Fabritiuksen kanssa.[6]
Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Marcus Tullius Cicero : Ensimmäinen puhe Catilinaa vastaan teoksessa Specimen för lektorstjenster i latin och finska ; af Johan Edvard Svan. Åbo 1864
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Melin, Olof Werling: Stenografiens historia. 2. osa. Tukholma: Nordiska Bokhandeln, 1929.
- Mäkelä-Alitalo, Anneli: Svan, Johan Edvard. Teoksessa Suomen Kansallisbiografia, osa 9. ISBN 978-951-746-450-5. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007.
- Uino, Ari: Aikakauslehdistön vakiintumisen kausi 1830–1880. Teoksessa Suomen lehdistön historia, osa 10. Kuopio: Kustannuskiila, 1992. ISBN 951-657-327-4.
- Ilmarinen - Kuvallinen Almanakka vuodelle 1884, s. 14. Helsinki: G.W. Edlund, 1883.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Mäkelä-Alitalo
- ↑ SWAN Johan Edvard. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- ↑ Pikakirjoituslehti 9/1908, s. 69
- ↑ Melin, s. 495
- ↑ Melin, s. 498
- ↑ Uino, s. 77
| ||||||||||||||
