Jökulhlaup

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hubbard Glacier Alaskassa 16. heinäkuuta 2002. Jäätikkö on padonnut vuonon eristäen sen Disenchantment-lahdesta.
Jäätikön patoaman järven pinta nousi kymmenessä viikossa melkein 20 metriä, mikä aiheutti purkauksen 14. elokuuta 2002.
Sillan jäänteet jäätikköjärven purkauksen jäljiltä Skaftafellin kansallispuistossa Islannissa.

Jökulhlaup eli jäätikköjokitulva[1] (islantia, sananmukaisesti "jäätikköjuoksu") on äkillinen ja raju jäätikön patoaman jäätikköjärven purkaus. Purkautuminen voi tapahtua esimerkiksi eroosion, lumi- tai kivivyöryn tai maanjäristyksen takia tai yksinkertaisesti siksi, että jäätikköjärven veden paine on kasvanut liian suureksi, jolloin jäätikön muodostama pato murtuu. Alun perin termi jökulhlaup viittasi vain vulkaanisen toiminnan aiheuttamaan jäätikköjärven purkautumaan, mutta nykyään se voi tarkoittaa mitä tahansa rajua vesipurkausta jäätikön patoamasta järvestä.

Jäätikön patoama järvi syntyy tyypillisesti siten, että etenevä jäätikkö tukkii joen tai vuonon. Jäätikköjärvien purkaukset ovat usein toistuvia, koska purkaus ei aina tyhjennä järveä kokonaan. Kun vettä on taas kertynyt järveen riittävästi, tapahtuu uusi purkaus. Purkauksia tapahtuu tyypillisesti kerran vuodessa tai muutaman vuoden välein, usein myöhäiskesällä tai syksyllä. Jäätikköjärvien äkilliset purkaukset voivat aiheuttaa merkittävää tuhoa ja jopa kuolemantapauksia.[2]

Jäätikköjärvien purkauksia tapahtuu vuoristojäätiköillä ympäri maailmaa, etenkin Alaskassa, Kanadassa ja Islannissa. Erityisesti Aasian nopeasti sulavat vuoristojäätiköt ovat vakava riski: sulamisvesien äkillinen purkautuminen uhkaisi kymmenien tuhansien ihmisten henkeä ja aiheuttaisi merkittävää taloudellista tuhoa. Himalajalla jäätikköjärviä on tuhansia, joista vaarallisen nopeasti täyttyviksi on luokiteltu 44. Nepalissa ja Bhutanissa on sattunut jäätikköjärvien purkauksia aiemminkin, mutta ilmaston lämpeneminen on kasvattanut vakavien onnettomuuksien riskiä.[3]

Grímsvötn[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuin ja yksi eniten tutkituista tapauksista on Grímsvötnin jäätikköjärvi Vatnajökull-jäätikön alla Islannissa. Järvi on muodostunut geotermisen lämmön sulattaessa jäätikön pohjaa, ja se pysyy tavallisesti sulana geotermisen toiminnan ansiosta. Noin 5–6 vuoden välein vesi purkautuu 50 kilometriä pitkää jäänalaista käytävää pitkin.[4] Myös järven alla olevan tulivuoren purkautuminen voi aiheuttaa äkillisen vesipurkauksen.

Esimerkiksi vuonna 1996[5] jäätikönalaisen tulivuoren purkautuessa sulamisvesien paine Grímsvötnissa kasvoi, joten se tulvi yli äyräiden samalla etsien purkautumistietä kohti merta. Lopulta sulamisvedet purkautuivat jäätikön alta Skeiðará-jokeen. Tämän seurauksena sulamisvedet tuhosivat Skeiðará-joen sillat samalla katkaisten Islantia ympäröivän maantien.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paterson, W.S.B.: The Physics of Glaciers, s. 127–130. Butterworth-Heinemann, 1994. ISBN 0-7506-4742-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Elina Haapala: Suurimmat jäätikköjokitulvat Jökulsà à Fjöllum -joella, Koillis-Islannissa 4.10.2006. Turun yliopisto, opinnäytetyö. Viitattu 24.2.2007.
  2. Paterson 1994, s. 127
  3. Global Warming Triggers Glacial Lakes Flood Threat United Nations Chronicle, 3/2002. Viitattu 22.3.2007. (englanniksi)
  4. Paterson 1994, s.128
  5. "Glacier run"(englanniksi)
Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.