Jättiputket

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jättiputket
Kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum)
Kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Apiales
Heimo: Sarjakukkaiskasvit Apiaceae
Suku: Ukonputket Heracleum
L.
Lajiryhmä: Heracleum persicum -ryhmä
Katso myös
 Commons-logo.svg Jättiputket Commonsissa

Jättiputket eli jättiläisukonputket (Heracleum persicum coll.) ovat ukonputkien (Heracleum) sukuun ja sarjakukkaiskasvien (Apiaceae) heimoon kuuluva lajiryhmä. Siihen luokitellaan kuuluvaksi kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum) ja persianjättiputki (Heracleum persicum, H. laciniatum), joskus myös armenianjättiputki (Heracleum sosnowskyi). Jättiputket ovat alun perin Aasiasta, mistä ne ovat levinneet muihin maanosiin koristekasveina. Suomessa jättiputket luokitellaan nykyään selvästi haitallisiksi tulokaslajeiksi.

Jättiputket kasvavat suuriksi: puolestatoista jopa 4,5 metriä korkeiksi.[1][2] Jättiputket tuottavat hyvin runsaasti siemeniä, leviävät helposti ja niiden hävittäminen on vaikeaa.[3]

Torjunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jättiputki valtaa nopeasti alaa ja sen kasvinesteen sisältämät furokumariinit yhdessä auringonvalon vaikutuksen kanssa aiheuttavat palovammoja tai palovammoja muistuttavia iho-oireita, jotka paranevat hyvin hitaasti.[4] Kasvinesteen sisältämät yhdisteet voivat aiheuttaa jopa näön menetyksen joutuessaan silmiin.[4]

Jättiputken kukinnon siemenaiheet voivat säilyttää itävyytensä, vaikka kukintovarsi katkaistaisiin. Siemenet ovat itämiskykyisiä ainakin 5-8, jopa 10 vuotta. Vanhat juurakot versovat kasvuun heti lumien sulettua, ja siementaimenet ilmestyvät näkyviin parin viikon kuluessa[5]. Suomessa ylivoimaisesti yleisimmin esiintyvä jättiputkilaji on kaukasianjättiputki [6]. kaukasianjättiputkiyksilö kuolee kukittuaan ja lisääntyy ainoastaan siemenestä. Normaaleissa olosuhteissa kaukasianjättiputki elää kolmevuotiaaksi, tuottaen kukinnon ja siemenet viimeisenä elinvuotenaan [7].

Keski-Euroopassa kasvin hävittäminen vanhoilta kasvupaikoilta on kestänyt jopa kymmenen vuotta. Varmimmat ja nopeimmat torjuntatulokset saataneen yhdistämällä kemiallinen torjunta (glyfosaatti- tai MCPA-valmisteet) sekä mekaaniset menetelmät. Torjunta-aineen pitoisuuden tulee olla riittävä, ja vesistörajoituksia on noudatettava. Bio-merkityillä glyfosaattivalmisteilla sallittu ruiskutusetäísyys on kolme metriä sen hetkisestä veden pinnasta. Käsittelyn saa tarvittaessa tehdä bio-merkityillä valmisteilla vesirajaan asti, jos käytetään sivelymenetelmää. Suojaetäisyys on riskianalyysissä määritetty ruiskutuksen tuulikulkeuman perusteella. Glyfosaatti on vesieliöille haitallista. MCPA-valmisteilla suojaetäisyys on pidempi [8].

Torjunta-aine tappaa kasvit juurineen ja siementaimet poistetaan mekaanisesti kun niitä ilmestyy. Naudat, lampaat ja siat voivat vaaratta syödä jättiputkea ja myös tällaisesta torjunnasta on hyviä kokemuksia. Monet puutarhakasvit, kuten palsternakka, porkkana, mooseksenpalavapensas ja anisruoho sisältävät furanokumariinit-yhdisteryhmän aineita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio. 2. painos. Suom. Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  2. Lähteestä suuresti riippuen
  3. Suomen ympäristökeskus: Jättiputket
  4. a b Timo Mikkonen ja Timo J. Hokkanen: Jättiputki - biologia ja torjunta 2007. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus. Viitattu 21.6.2009.
  5. Jättiputken biologia ja torjunta
  6. [1]
  7. [2]
  8. Puhelinkeskustelu Turvallisuus- ja kemikaaliviraston edustajan kanssa

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]