Ukonputket
Wikipedia
| Ukonputket | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Jättiputki Tampereen Lapinniemessä | ||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Ukonputket Wikispeciesissä |
Ukonputket (Heracleum) ovat suuria kaksi- tai monivuotisia sarjakukkaiskasveja (Apiaceae). Lajeja on ainakin 60, joista tunnetuimpia Suomessa ovat kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum) ja persianjättiputki (Heracleum persicum). Muita ukonputkien sukuun kuuluvia kasveja Suomessa ovat etelänukonputki eli ukonputki (Heracleum sphondylium) ja idänukonputki (Heracleum sibiricum tai Heracleum sphondylium var. sibiricum ).[1] Lähialueilla, Venäjän Karjalassa, leviää Heracleum sosnowskii, joka on tuotu sinne alkujaan rehuasviksi. Ukonputkilajien tunnistaminen onnistuu vasta, kun kasvit ovat muutaman vuoden ikäisiä.[2]
Ukonputket ovat suurikasvuisia, kaksi- tai monivuotisia sarjakukkaisia kasveja. Niiden varsi on pysty, jäykkäkarvainen tai kalju, joskus punaläikkäinen. Lehdet ovat kolmiomaiset, muutamaan kertaan parilehdykkäiset. Kukat valkoiset tai vihreänkeltaiset.[3]
Kaksi ukonputkiin kuuluvaa jättiputkilajia, kaukasianjättiputki sekä persianjättiputki, on tuotu Suomeen alun perin koristekasveiksi. Näitä kahta on erittäin vaikea erottaa toisistaan, ja niitä kutsutaan usein yhteisnimellä jättiputki. Nämä jättiputket ovat uhka luonnonvaraiselle kasvistolle, sillä ne leviävät erittäin nopeasti muodostaen helposti isoja kasvustoja. Yksi kasvi voi tuottaa jopa 100 000 siementä.[2]
[muokkaa] Hävitysohjeet
Jättiputki valtaa nopeasti alaa ja sen kasvineste yhdessä auringonvalon vaikutuksen kanssa aiheuttaa palovammoja.[2]
Alkukesällä ennen siemeniä pääjuuri katkaistaan tasakärkisellä lapiolla vinosti poikki noin 10 cm maanpinnan alapuolelta. Hanskat kädessä kasvi nostetaan maan pinnalle lakastumaan. Tarvittaessa toistetaan. Jos kasvissa on siementen alkuja, katkaistaan pääkukinto.[4] Kukinto täytyy hävittää asiaankuuluvalla tavalla, jottei kasvi pääse leviämään siemenistä. (Puutarhajätekompostissa siemenet saattavat säilyttää itävyytensä).
Kasvia käsiteltäessä on tärkeää suojautua kasvinesteeltä peittävillä vaatteilla. Kannatettavaa on tehdä torjuntaa pilvisenä päivänä, jolloin kasvinesteen mahdollisesti joutuessa iholle iho ei joudu suoran auringonpaisteen kohteeksi.[2]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Mossberg B. & Stenberg L: Suuri Pohjolan kasvio, s. 446-447. (suom. S. Vuokko & H. Väre). Tammi, 2005. ISBN 9513129241.
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 Timo Mikkonen ja Timo J. Hokkanen: Jättiputki - biologia ja torjunta 2007. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus. Viitattu 21.6.2009.
- ↑ Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 21.6.2009. (ruotsiksi)
- ↑ HS 25.8.2008 C6
