Jättiputket
| Jättiputket | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
_JPG1a.jpg) |
||||||||||||||||||
| Kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum) | ||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Jättiputket (Heracleum persicum coll.) on ukonputkien (Heracleum) sukuun ja sarjakukkaiskasvien (Apiaceae) heimoon kuuluva lajiryhmä. Siihen luokitellaan kuuluvaksi kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum) ja persianjättiputki (Heracleum persicum, H. laciniatum), joskus myös armenianjättiputki (Heracleum sosnowskyi). Jättiputket ovat alun perin Aasiasta, mistä ne ovat levinneet muihin maanosiin koristekasveina. Suomessa jättiputket luokitellaan nykyään selvästi haitallisiksi tulokaslajeiksi.
Jättiputket kasvavat suuriksi: puolestatoista jopa 4,5 metriä korkeiksi.[1][2] Jättiputket tuottavat hyvin runsaasti siemeniä, leviävät helposti ja niiden hävittäminen on vaikeaa.[3]
[muokkaa] Torjunta
Jättiputki valtaa nopeasti alaa ja sen kasvinesteen sisältämät furokumariinit yhdessä auringonvalon vaikutuksen kanssa aiheuttavat palovammoja tai palovammoja muistuttavia iho-oireita, jotka ovat hyvin hitaasti paranevia.[4] Kasvinesteen sisältämät yhdisteet voivat aiheuttaa jopa näön menetyksen joutussaan silmiin.[4]
Jättiputken kukinnon siementen alut voivat säilyttää itävyytensä, vaikka kukintovarsi katkaistaisiin. Siemenet ovat itämiskykyisiä ainakin 5-8 vuotta. Vanhat juurakot versovat kasvuun heti lumien sulettua, ja siementaimenet ilmestyvät näkyviin parin viikon kuluessa[5].
Keski-Euroopassa kasvin hävittäminen vanhoilta kasvupaikoilta on kestänyt jopa kymmenen vuotta. Varmimmat ja nopeimmat torjuntatulokset saataneen yhdistämällä kemiallinen torjunta (glyfosaatti- tai MCPA-valmisteet) sekä mekaaniset menetelmät. Torjunta-aine tappaa kasvit juurineen ja siementaimet poistetaan mekaanisesti kun niitä ilmestyy. Naudat, lampaat ja siat voivat vaaratta syödä jättiputkea ja myös tällaisesta torjunnasta on hyviä kokemuksia.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio. 2. painos. Suom. Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- ↑ Lähteestä suuresti riippuen
- ↑ Suomen ympäristökeskus: Jättiputket
- ↑ a b Timo Mikkonen ja Timo J. Hokkanen: Jättiputki - biologia ja torjunta 2007. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus. Viitattu 21.6.2009.
- ↑ Jättiputken biologia ja torjunta
