Jättipeikonlehti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jättipeikonlehti
Jättipeikonlehti (Monstera deliciosa)
Jättipeikonlehti (Monstera deliciosa)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Alismatales
Heimo: Vehkakasvit Araceae
Suku: Peikonlehdet Monstera
Laji: deliciosa
Kaksiosainen nimi
Monstera deliciosa
Liebm.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Jättipeikonlehti Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Jättipeikonlehti Commonsissa

Jättipeikonlehti (Monstera deliciosa, vanh. Filodendron, Philodendron pertusum) on huonekasvina suosittu peikonlehtiin kuuluva suurikokoinen kasvi. Kasvi on kotoisin trooppisista sademetsistä Etelä-Meksikosta Panamaan sijaitsevalta alueelta.

Luonnonoloissa siihen tulee kukkimisen jälkeen hedelmiä, jotka aluksi ovat myrkyllisiä, mutta kypsyttyään vuoden ne ovat syömäkelpoisia. Sisällä se kukkii harvoin.

Ulkona lämpimillä vyöhykkeillä jättipeikonlehti kasvaa jopa 20-metriseksi.

Huonekasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jättipeikonlehteä kasvatetaan kahta lajiketta, tummanvihreälehtistä pikkupeikonlehteä ('Borsigiana')[1] ja kirjavalehtistä 'Variegataa'.

Peikonlehti ei kuki juuri koskaan kotioloissa. Jos kasvi kukkii, kellanvihreästä kukasta kehittyy lopulta hedelmä, joka vuoden kypsyttyään on syötäväksi kelpaava. Hedelmä kasvaa noin 30 cm pitkäksi, ja tuoksuu banaanilta, mangolta ja ananakselta.[2]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peikonlehti menestyy parhaiten valoisassa tai puolivarjossa, mutta ei suorassa auringonpaahteessa.[3] Kasvi sopeutuu myös varsin varjoisaan paikkaan, missä sen kasvu hidastuu. Suureksi kasvettuaan peikonlehti tarvitsee tukea. Varresta kasvavia pitkiä ilmajuuria ei katkaista, vaan ne ohjataan multaan.

Peikonlehti tarvitsee tasaista kosteutta, kesällä vettä tarvitaan enemmän kuin talvella. Se menestyy hyvin normaalissa huoneenlämmössä, mutta viihtyy myös hieman viileämmässä. Kasvia lannoitetaan viikon tai parin välein. Multa vaihdetaan vuosittain. Isolle yksilölle voi myös vaihtaa vain pintamullan.

Lisääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peikonlehti on helppo lisättävä. Varsi- ja latvapistokkaat juurtuvat keväällä ja kesällä suoraan kosteaan multaan pistettyinä, kun mullan alle osuu vähintään yksi ilmajuuri. Mullassa ilmajuuret muuttuvat tavallisiksi juuriksi. Vanhat yksilöt kasvattavat myös sivuversoja, jotka voidaan irrottaa omaan ruukkuunsa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ella Räty, Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
  2. Tropiquality
  3. Pirilän Kukkatalo

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]