Jättiläislepakko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jättiläislepakko
Nyctalus lasiopterus01.png
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1]
Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Lepakot Chiroptera
Alalahko: Pienlepakot Microchiroptera
Heimo: Siipat Vespertilionidae
Suku: Nyctalus
Laji: lasiopterus
Kaksiosainen nimi
Nyctalus lasiopterus
(Schreber, 1780)[2]
Levinneisyyskartta
Jättiläislepakon levinneisyys
Jättiläislepakon levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Jättiläislepakko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Jättiläislepakko Commonsissa

Jättiläislepakko (Nyctalus lasiopterus) on siippojen heimoon kuuluva lepakkolaji. Laji on euroopan suurin lepakkolaji ja sen siipien läpimitta on noin 46 cm.[3] Nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin "rusoisolepakko".[4]

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jättiläislepakkoa esiintyy mm. Euroopassa ja läntisessä Aasiassa. Laji viihtyy metsässä ja yöpyy puiden koloissa.[3] Ravinnokseen jättiläislepakot käyttävät hyönteisiä ja lintuja. Niiden raportoidaan pystyvän nappaamaan linnut kiinni ilmasta kaikuluotauksen avulla.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hutson, A.M., Alcaldé, J.T., Juste, J., Karataş, A., Palmeirim, J. & Paunović, M.: Nyctalus lasiopterus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 11.7.2014. (englanniksi)
  2. Don E. Wilson ja DeeAnn M. Reeder: Mammal species of the world: a taxonomic and geographic reference, 3. painos, s. 471. JHU Press, 2005. ISBN 9780801882210. (englanniksi)
  3. a b Gerard Gorman: Central and Eastern European Wildlife, s. 47. Bradt Travel Guides, 2008. ISBN 9781841622316. (englanniksi)
  4. Nisäkäsnimistötoimikunta: Nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 15.11.2010.
  5. Carlos Ibáñez jne.: Bat predation on nocturnally migrating birds. (vol. 98) PNAS, 14. elokuuta, 2001, nro 17. Artikkelin verkkoversio.