Järvisätkin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Järvisätkin
Järvisätkin kuvattuna Johann Georg Sturmin teoksessa Deutschlands Flora in Abbildungen (1796).
Järvisätkin kuvattuna Johann Georg Sturmin teoksessa Deutschlands Flora in Abbildungen (1796).
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Leinikit Ranunculus
Alasuku: Batrachium
Laji: peltatus
Alalaji: peltatus
Kolmiosainen nimi
Ranunculus peltatus ssp. peltatus
Schrank.[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Järvisätkin Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Järvisätkin Commonsissa

Järvisätkin (Ranunculus peltatus ssp. peltatus) on kirkasvetisten järvien leinikkikasvi. Se on yksi isosätkimen (Ranunculus peltatus) kahdesta alalajista.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvisätkimen kelluslehtiä ja kukka.
Järvisätkimen kukintaa.

Yksi- tai monivuotinen järvisätkin kasvaa 10–250 cm pitkäksi. Sen varsi on tavallisesti paksu ja vaaleankellertävä tai vihreä. Kelluslehdet ovat pitkäruotisia ja korvakkeellisia. Lehtilapa on 2–3 cm leveä, 3- tai 5-halkoinen, liuskainen ja muodoltaan munuaismainen tai pyöreähkö. Lehtilavan tyvilovi on vähintään 120°. Lavan sivuliuskat ovat keskiliuskaa paljon leveämpiä ja melko matalaan nyhähampaisia. Veltot uposlehdet ovat vihreitä. Uposlehtien lehtilapa on 2–10 cm pitkä ja tiheään harittavan hienoliuskainen. Veden pinnan yläpuolelle kokoavat kukkaperät ovat 4–10 cm pitkiä, ollen saman nivelen lehden ruotia pitempiä. Kukassa on verho- ja terälehtiä viisi kappaletta. Verholehdet ovat vihreitä tai sinikärkisiä. Toisiaan koskettavat, valkoiset ja tavallisesti tyvestä keltaiset terälehdet ovat 8–15 mm pitkiä ja niiden mesikuoppa on päärynänmuotoinen. Heteitä on 10–30 kappaletta, emejä 30–40 kappaletta. Järvisätkin kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Hedelmä koostuu 1,1–2,2 mm pitkistä pähkylöistä. Järvisätkin on myrkyllinen kasvi.[2][3]

Järvisätkin muistuttaa paljon isosätkimen toista alalajia, merisätkintä (R. peltatus ssp. baudotii). Tätä kuitenkin esiintyy lähinnä murtovedessä.[1] Toisinaan näitä kahta alalajia pidetään omina lajeinaan.[4]

Järvisätkin voi risteytyä hentosätkimen (R. confervoides) kanssa.[5]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvisätkintä tavataan Länsi-, Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä suurimmassa osassa Fennoskandiaa. Lajin levinneisyysalue ulottuu idässä Luoteis-Venäjälle, Puolaan, Romaniaan ja Kreikkaan. Laji puuttuu esimerkiksi Baltiassa. Euroopan ulkopuolella järvisätkintä kasvaa Kaukasuksen alueella sekä muutamin paikoin Pohjois-Afrikassa.[4] Suomessa järvisätkintä tavataan koko maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvisätkin kasvaa kirkasvetisissä järvissä ja joissa avoimilla tai vuolasvirtaisilla paikoilla. Joskus laji esiintyy myös vähäsuolaisessa murtovedessä.[1] Laji kasvaa kovalla pohjalla 0,5–1 metrin syvyydestä.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Väre, Henry, Suomen rantakasvio. Metsäkustannus Oy, Helsinki 2011.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Retkeilykasvio 1998, s. 86.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 85–86.
  3. Ympäristö.fi: Järvisätkin (Ranunculus peltatus) Viitattu 7.1.2012.
  4. a b Den virtuella floran: Sköldmöja (myös levinneisyyskartat (ruots.) Viitattu 7.1.2012.
  5. Retkeilykasvio 1998, s. 87.
  6. Väre 2011, s. 41.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]