Jänönapila

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jänönapila
Trifolium arvense - kassiristik Keilas.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Suku: Apilat Trifolium
Laji: arvense
Kaksiosainen nimi
Trifolium arvense
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Jänönapila Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Jänönapila Commonsissa

Jänönapila (Trifolium arvense) on yksivuotinen, punakukkainen, parikymmentä senttiä korkea apilalaji.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jänönapilakasvusto.

Jänönapila kasvattaa 10–30 cm korkean hennon varren. Varsi on pysty, tavallisesti monihaarainen ja harmaakarvainen. Lyhytruotiset lehdet ovat kolmisormisia ja niiden korvakkeet ovat pitkälti ruodin kanssa yhdiskasvuisia. Lehdykät ovat 0,6–2 cm pitkiä, suikeita ja nirhalaitaisia. Kukinto on pitkänomainen ja harmahtava. Teriö on pienikokoinen ja tyveltä yhdislehtinen, verhiö on pitkäkarvainen, pitkä- ja kapealiuskainen ja teriötä pitempi. Kukan väri vaihtelee valkoisesta punertavaan. Jänönapila kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Siemenet kypsyvät verhiön sisään jäävässä palossa.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jänönapilaa tavataan koko Euroopassa lukuun ottamatta Islantia sekä pohjoista Fennoskandiaa ja Venäjää. Lisäksi sitä tavataan Turkissa, Kaukasuksen alueella ja Pohjois-Afrikassa Marokosta Tunisiaan. Ihmisen mukana laji on levinnyt laajalle Pohjois-Amerikkaan, varsinkin mantereen itäosiin.[2] Suomessa jänönapila on maan eteläosissa muinaistulokas, pohjoisempana satunnainen uustulokas. Se on yleinen Ahvenanmaalla ja lounaisimmassa Manner-Suomessa, mutta on harvinainen muualla Etelä- ja Keski-Suomessa. Satunnaisena jänönapilaa on tavattu Oulun ja Kemin korkeuksille saakka.[1][3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jänönapila kasvaa kuivilla kedoilla, kallioilla, satamissa, ratapihoilla ja tien- ja pellonpientareilla.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jänönapila on vanha lääkekasvi.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 288.
  2. Den virtuella floran: Harklöver (ruots.) Viitattu 29.3.2011.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Jänönapilan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 29.3.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]