Esteellisyys
Esteellisyys eli jääviys[1] (ruots. jäv) viittaa virkatehtävissä esiintyvään eturistiriitaan. Se tarkoittaa virkamiehen tai luottamushenkilön sopimattomuutta osallistua asian käsittelemiseen tai ratkaisemiseen. Esteellisyys rikkoo hallinnon objektiviteettiperiaatetta, joka pyrkii turvaamaan hallintopäätöksen tai hallinnollisen menettelyn oikeellisuuden, puolueettomuuden ja objektiivisuuden.
Esteellisyys syntyy, mikäli virkamies tai luottamushenkilö on käsiteltävän asian tai sen asianosaisten kanssa sellaisessa suhteessa, joka saattaa vaarantaa hänen puolueettomuutensa. Esteellisyyttä ei arvioida konkreettisesti vaan riittää, että puolueettomuus on objektiivisesti ajatellen saattanut vaarantua.[2]
Esteellisyydestä seuraa, että esteellinen henkilö ei voi olla päättämässä asiasta, osallistua asian käsittelyyn eikä edes olla läsnä asiaa käsiteltäessä.[3] Poikkeuksena läsnäolokieltoon on kunnanvaltuusto, jonka kokoukset ovat kaikille julkisia.[4]
Esteellisen henkilön osallistuminen asian käsittelyyn on menettelyvirhe.
Esteellisyysperusteet Suomen lainsäädännössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hallintolain mukainen esteellisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen hallintolain 28 §:n 1 momentin mukaan virkamies on esteellinen seuraavista syistä:
- jos hän tai hänen läheisensä on asianosainen (ns. osallisuusjäävi);
- jos hän tai hänen läheisensä avustaa taikka edustaa asianosaista tai sitä, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa (edustajanjäävi);
- jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen läheiselleen (intressijäävi);
- jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa (palvelussuhdejäävi);
- jos hän tai hänen läheisensä on hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä, valtion liikelaitoksessa tai laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa (yhteisöjäävi);
- jos hän tai hänen läheisensä kuuluu viraston tai laitoksen johtokuntaan tai siihen rinnastettavaan toimielimeen ja kysymys on asiasta, joka liittyy tämän viraston tai laitoksen ohjaukseen tai valvontaan (virasto- ja laitosjäävi); tai
- jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu (yleislausekkeeseen perustuva jäävi).
Esteellisyyden ratkaisee yleensä virkamies itse. Monijäsenisen toimielimen (kuten lautakunnan) jäsenen tai esittelijän esteellisyydestä päättää kuitenkin toimielin. Esteellisen henkilön on ilmoitettava esteellisyydestään. Henkilö itse ei pääsääntöisesti saa osallistua esteellisyyttään koskevan asian käsittelyyn, mutta häntä voidaan kuulla asiassa.[5]
Hallintolain mukaiset virkamiehen läheiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Henkilön läheiset on määritelty hallintolain 28 §:n 2 momentissa, jossa nämä jaetaan kolmeen ryhmään:[6]
- Ensimmäiseen ryhmään kuuluu virkamiehen kaikkein läheisin henkilöpiiri eli perhepiiri:
- virkamiehen puoliso (aviopuoliso tai avopuoliso tai rekisteröity parisuhdekumppani)
- virkamiehen lapsi ja lapsenlapsi (myös ottolapsi) sekä näiden puolisot
- sisarus (veli ja sisar sekä velipuoli ja sisarpuoli) sekä tämän puoliso
- virkamiehen vanhemmat ja isovanhemmat (myös isäpuoli, äitipuoli ja vastaavat isovanhemmat sekä ottovanhempi) sekä näiden puolisot
- virkamiehelle muuten erityisen läheinen henkilö (esimerkiksi seurustelukumppani, kihlattu tai erityisen hyvä ystävä) sekä tällaisen henkilön puoliso
- Toisen ryhmän läheisiin kuuluvat
- virkamiehen perhepiiriin luettavia kaukaisemmat sukulaiset eli
- virkamiehen vanhempien sisarus (eno, setä ja täti) sekä tämän puoliso (kuten enon vaimo, tädin mies ym.)
- virkamiehen sisarusten lapset (veljenpoika ja veljentytär, sisarenpoika ja sisarentytär) sekä vastaavat puolisisarusten lapset (kuten velipuolen tytär, sisarpuolen poika ym.) mutta ei näiden puolisoita (kuten sisarenpojan vaimoa ym.)
- virkamiehen entinen puoliso (aviopuoliso, avopuoliso tai rekisteröity parisuhdekumppani)
- virkamiehen perhepiiriin luettavia kaukaisemmat sukulaiset eli
- Kolmannen ryhmän läheisiin kuuluvat
- virkamiehen puolison lapsi ja lapsenlapsi (myös ottolapset) sekä näiden puolisot
- virkamiehen puolison sisarukset (myös puolisisarukset) sekä näiden puolisot
- virkamiehen puolison vanhemmat ja isovanhemmat sekä näiden puolisot
- virkamiehen puolison sisarusten lapset mutta ei näiden puolisoita
Läheisiä eivät ole virkamiehen puolison vanhempien sisarukset eivätkä heidän puolisonsa (kuten esimerkiksi virkamiehen puolison eno tai tämän vaimo). Virkamiehen serkut tai sitä kaukaisemmat sukulaiset eivät ole läheisiä sukulaisuussuhteen perusteella, mutta mikäli tällaiset sukulaiset ovat virkamiehelle muuten erityisen läheisiä, heidät luetaan tämän erityisen läheisyyden perusteella ensimmäiseen ryhmään samalla tavalla kuin erityisen hyvät ystävät.
Läheisiin luetaan kaikissa ryhmissä myös puolisukulaiset. Ottolapset rinnastetaan lähisukulaisiin. Puolisoilla tarkoitetaan aviopuolisoita sekä avioliitonomaisissa olosuhteissa (avopuolisot) ja rekisteröidyssä parisuhteessa (parisuhdekumppanit) eläviä henkilöitä.
Esteellisyysperusteet eräissä muissa laeissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuntalain 52 §:ssä on erityissäännökset siitä, milloin kunnan luottamushenkilö on esteellinen.[7]
- Kirkkolaissa on erityissäännös, milloin kirkkovaltuuston jäsen on esteellinen.[8] Lisäksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hallinnossa ei sovelleta hallintolain 28 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaista esteellisyysperustetta.
- Oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa säädetään tuomarin esteellisyydestä.[9]
- Hallintolainkäyttölain 76 §:ssä säädetään esteellisyydestä valitusasioiden käsittelyssä.[10]
- Esteellisyydestä rikosasian esitutkinnassa säädetään esitutkintalain 8 §:ssä.[11]
- Ulosottokaaressa esteellisyydestä säädetään 1 luvun 15–18 §:ssä.[12]
- Yhdistyslaissa esteellisyydestä säädetään 5 luvun 26 § ja 6 luvun 37 §:ssä.[13]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Esteellisyys, Valtioneuvoston termipankki. Valter.fi
- ↑ Kulla, Heikki: Hallintomenettelyn perusteet, s. 162.
- ↑ Hallintolain 27 §
- ↑ Hannus, Arno – Hallberg, Pekka – Niemi, Anne E.: Kuntalaki, s. 325. 4., uud. p.. Helsinki: WSOYpro, 2009. ISBN 978-951-0-33184-2.
- ↑ Hallintolain 29 § Finlex
- ↑ Kulla, Heikki: Hallintomenettelyn perusteet, s. 167–168.
- ↑ Kuntalain 52 §
- ↑ Kirkkolain 7 luku 5 §
- ↑ Oikeudenkäymiskaaren 13 luku
- ↑ Hallintolainkäyttölain 76 §
- ↑ Esitutkintalain 8 §
- ↑ Ulosottokaaren 1 luku 15–18 §
- ↑ Yhdistyslaki 503/1989 Ajantasainen lainsäädäntö. Finlex.fi. Viitattu 9.2.2016.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ervo, Laura: Oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30591-X.
- Kyllönen, Ari: Kollektiivijäävi. Kuopio: Pitkos Books, 2011. ISBN 978-951-842-353-2.
- Kyllönen, Ari: Tuomarin ennakkoasenne esteellisyysperusteena. Kuopio: Pitkos Books, 2012. ISBN 978-951-842-355-6.
- Tapanila, Antti: Tuomarin esteellisyys. Helsinki: Suomalainen Lakimiesyhdistys, 2007. ISBN 978-951-855-272-0.