Jääkiekon historia
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Merkinnän syy: 40-luvun jälkeen olevat jutut puuttuvat |
Jääkiekko syntyi Pohjois-Amerikassa eurooppalaissiirtolaisten tuomien shintyn, hurlingin ja jääpallon kaltaisten pelien muunnelmana. Ensimmäiset kirjalliset maininnat jäällä pelatuista joukkuepallopeleistä ovat vuoden 1800 tietämiltä. Brittiläiset sotilaat ryhtyivät ensimmäisenä pelaamaan virallisia otteluita Kingstonissa ja Halifaxissa 1800-luvun puolivälissä. Tuolloin pelaajamäärä oli yhdeksän.
Nykymuotoisen jääkiekon syntypaikkana pidetään Kanadan Montrealin McGill-yliopistoa, jossa opiskelijat kehittivät 1870-luvulla lajille uudet säännöt. Kansainvälinen jääkiekkoliitto julisti Montrealin jääkiekon syntypaikaksi vuonna 2007.[1] Alkuaikoina kentällä on ollut viisitoista ja yhdeksän kenttäpelaajaa per joukkue. Sitten määrä pudotettiin seitsemään ennen nykyisen kuuden pelaajan kokoisen miehityksen käyttöönottoa. Alkuaikojen jääkiekossa sai syöttää vain taaksepäin. Eroa nykyiseen jääkiekkoon on myös se, että vaihtopelaajia ei käytetty, eli kaikki samat miehet pelasivat pelin alusta loppuun saakka.
Organisoitu jääkiekko syntyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Montrealissa sijaitseva Victoria Skating Rink oli organisoidun jääkiekon synnyinpaikka (nykyään sen paikalla toimii autovuokraamo). Se myös määräsi nykyaikaisen jääkiekkokaukalon perusmuodon. Se rakennettiin vuonna 1862 Drummond Street- ja Stanley Street -katujen väliselle maapalalle. Kadut olivat vähän yli 60 metrin päässä toisistaan. Niiden väliin rakennetun jääkentän mitat olivat noin 60 × 25 metriä. Pohjoisamerikkalaisen kaukalon koko on nykyisin lähes sama (61 × 26 metriä).
3. maaliskuuta 1875 McGill-joukkueen ottaessa mittaa Camain Torrencen Victoria-joukkueesta jäällä oli kummassakin joukkueessa yhdeksän pelaajaa, eikä jääkiekon sääntökirjaa oltu vielä kirjoitettu tai pelikentän mittoja määrätty. Näin Victoria Skating Rin määräsi kentälle sopivan koon ja muodon. Kapteenina toimineen Creightonin McGill-joukkue voitti Torrancen pelaajat numeroin 2-1. Kumpikin joukkue puolusti maalia, jonka virkaa hoiti kaksi 2,44 metrin päässä toisistaan olevaa lippua. Ottelun kulkua ohjasi jo tuolloin tuomari.[2]
Kansainvälisen jääkiekon synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskalainen Pierre de Coubertin matkusti talvella 1889 Kanadaan ja Yhdysvaltoihin. Hän tutustui matkallaan moniin talviurheilulajeihin, joista häneen teki erityisen vaikutuksen kanadalainen versio jääkiekosta. Kesti kuitenkin useita vuosia ennen kuin hänen matkallaan oli vaikutusta Euroopassa isoilla kentillä pelattuun jääpalloon.
Euroopassa jääkiekolle tasoittivat tietä eri lajien urheiluseurat sekä yksilöt. Kun Kingstonista kotoisin oleva luistelija George Meagher matkusti Kanadasta Pariisiin vuonna 1894, hän huomasi, etteivät eurooppalaiset olleet tietoisia kanadalaisesta jääkiekosta. Kun hän palasi Eurooppaan vuoden 1897 lopulla, hän toi mukanaan jääkiekkovarusteita. Sen jälkeen hän kutsui pariisilaisen Palais de Glace -seuran luistelijoita sekä luistelunopettajia pelaamaan ystävyysotteluita lontoolaisia jääpalloseuroja vastaan.
Pariisilaiset olivat lajissa täysin aloittelijoita, kun taas skotlantilaiset olivat jääpalloilijoita. The Scotsman -lehdessä 17. tammikuuta 1933 julkaistussa artikkelissa Skotlannin kapteeni William Pollock-Wylie kertoi, että "hockeyta" pelattiin Euroopassa tuolloin ensimmäistä kertaa kiekko pelivälineenä. Muuten pelissä käytettiin jääpallon sääntöjä. Pelaajat ja harrastajat pukeutuivat yhteiskuntaluokalleen sopivasti asianmukaisiin tennisasuihin ja flanellihousuihin.
Brittiläisen Ice Hockey -julkaisun ensimmäisessä numerossa vuodelta 1932 mainitaan, että ensimmäiset oikeat ottelut pelattiin Englannissa talvella 1902-1903 Knightsbridge Princes’ -luistelukerhossa. Tuolloin muodostettiin lontoolaiskanadalainen joukkue, joka koostui suurimmaksi osaksi laki- ja lääketieteen opiskelijoista. Joukkueen kapteenina toimi kanadalaisen jääkiekon Princes’n pelaajille opettanut Donald Kingston. Muutama vuosi myöhemmin 1906 perustettiin toinen kanadalaisvaikutteinen joukkue, Oxford Canadians. Joukkue koostui pääasiassa Oxfordissa opiskelevista kanadalaisista Rholes Scholar -stipendiaateista, jotka kiertelivät ympäri Eurooppaa esittelemässä luistelutaitojaan.
Maaliskuussa 1905 pelattiin kaksi ottelua, joita nykyään pidetään ensimmäisinä "virallisina" otteluina Euroopassa. Niitä mainostettiin Belgia–Ranska-maaotteluina, vaikka ne olivat käytännössä FPB Brusselsin ja CP Parisin välisiä seuraotteluita. Belgialaisjoukkue voitti ensimmäisen ottelun 3-0 ja toisen 4-2.
Louis Magnus oli jääkiekon alkuaikoina tärkein sen kehitykseen vaikuttanut henkilö. Magnus syntyi Jamaikalla vuonna 1881. Hänen vanhempansa olivat ranskalaisia ja perhe muutti Pariisiin hänen ollessa kahdeksanvuotias. Magnus oli myös kantava voima CP Paris -seuran (viralliselta nimeltään Club de Patineurs de Paris) ja kansainvälisen jääkiekon kehityksen takana ensimmäistä maailmansotaa edeltävinä vuosina.
Lordi Frederick Stanley vahvisti jääkiekon asemaa perustamalla Stanley Cupin vuonna 1893. Organisoitu jääkiekko juontaa juurensa kuitenkin aina vuoteen 1875, jolloin Montrealin McGill-yliopiston opiskelijat pelasivat sitä.
Eri maiden väliset sääntöerot korostuivat vuonna 1905 Belgian ja Ranskan välisissä otteluissa. Erot näkyivät myös Sveitsin Les Avantsissa 15. tammikuuta 1905 pelatussa ottelussa. Magnusin kirjoitus Bulletin de Club des Patineurs de Paris -lehden kolumnissa:
»Olisi järkevää löytää ratkaisu jääkiekon sääntöjen yhdenmukaistamiseksi. Asiaa tutkitaan, ja toivomme löytävämme siihen ratkaisun tänä vuonna»
(Louis Magnus)
Hänen oli tarkoitus esitellä ehdotuksensa kansainväliselle luistinliitolle ISU:lle, mutta se ei kiinnostunut asiasta.
Se johti siihen, että Magnus perusti itsenäisen, vain jääkiekkoon keskittyneen liiton. Näin syntyi IIHF:ää edeltänyt LIHG (La Ligue Internationale de Hockey sur Glace.
Magnus järjesti LIHG:n ensimmäisen kokouksen Pariisissa 15.–16. toukokuuta 1908. Paikalla oli edustajia Ranskan CPP:stä, Belgiasta, Sveitsistä ja Isosta-Britanniasta.
Vaikka LIHG perustettiin keväällä 1908, sen oli odotettava lähes seuraavaan talveen asti ennen ensimmäisen kansainvälisen turnauksen järjestämistä. Turnaus järjestettiin Berliinissä 3.–5. marraskuuta. Turnaukseen osallistui neljä joukkuetta ja siinä käytettiin kanadalaisia mailoja sekä kiekkoja. Peli koostui kahdesta 20 minuutin erästä ja turnauksen voittajajoukkue sai hopeisen pokaalin.
Toinen merkittävä kansainvälinen turnaus järjestettiin Ranskan Chamonix’ssa 23.–25. tammikuuta 1909. Ensimmäisen kerran böömiläiset käyttivät niin kanadalaisia mailoja kuin kiekkoja. LIHG:n toinen kokous järjestettiin turnauksen aikana ja siinä sovittiin jääkiekon säännöistä.
14. maaliskuuta 1911 LIHG hyväksyi kanadalaiset jääkiekkosäännöt lajin kaikille tasoille, mikä osoitti kunnioitusta lajin kotimaata kohtaan.[3]
Kanada näyttää mallia Euroopalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esimmäistä maailmansotaa seuranneina vuosina jääkiekon suosio kasvoi niin paljon, että vuoden 1920 kesäolympialaiset järjestänyt Belgia ilmoitti lisäävänsä kisaohjelmaan jääkiekon ja taitoluistelun, jos Kanada tulee mukaan.
Kanadalaiset sopeutuivat nopeasti pieneen jäähän, koska he olivat tottuneet luistelemaan pienillä ulkojäillä Manitobassa. Turnauksen maalikuningas oli myöhemmin myös kunniagalleriaan valittu Frank Fredrickson. Yleisön suosikkina oli pikaluistelija Mike Goodman. Amerikkalaiset olivat turnauksessa ainoita, jotka pysyivät Kanadan vauhdissa mukana.
Kanada voitti kullan lopulta helposti vuonna 1920 ja uusi saman neljä vuotta myöhemmin Chamonix’ssa järjestetyissä talviolympialaisissa. Kanadan joukkue Toronto Granites voitti kaikki viisi otteluaan yhteismaalierolla 110-3.
Euroopan maista ainoastaan Saksalla ja Puolalla oli varaa lähettää kiekkojoukkueet Lake Placidin talviolympialaisiin 1932. Saksan joukkue voitti pronssia. Sen joukkueen tehokkain oli Rudi Ball, joka teki kuudessa ottelussa kolme maalia ja syötti kaksi. Puola oli harjoitellut ennen turnausta yhdessä NHL-joukkue New York Rangersin kanssa.
Saksassa Garmisch-Partenkirchenissä järjestetyissä olympialaisissa 1936 koettiin suurin toista maailmansotaa edeltänyt yllätys, kun Iso-Britannia voitti kultaa kaatamalla Kanadan numeroin 2-1. Brittien joukkueesta 11 oli varttunut ja saanut kiekko-oppinsa Kanadassa.
Ensimmäiset olympialaisista erillään järjestetyt MM-kilpailut järjestettiin vuonna 1930 Chamonix’ssä, Wienissä ja Berliinissä. Kanada pääsi kisoissa suoraan loppuotteluun, jossa se kukisti Saksan 6-1.
MM-kisoissa ja olympialaisissa Kanadaa 1930-luvulla edustaneet joukkueet pelasivat Euroopassa yhteensä 330 ottelua, joista suurin osa oli näytösotteluita. Kanada voitti niistä 293 ja hävisi ainoastaan 16.
1930-luvulla jääkiekko globalisoitui entistä enemmän. Aasiassa, Afrikassa ja Oseaniassa toimi kaikissa aktiiviset jääkiekkoliigat.
Vaikka Afrikka oli ensimmäisen kerran MM-kisoissa edustettuna vuonna 1961, ensimmäinen kosketus kansainväliseen jääkiekkoon tapahtui jo syyskuussa 1936, jolloin brittiläiset Oxfordin ja Cambridgen yliopistojoukkueet matkustivat Johannesburgiin pelaamaan näytösotteluita.
Australian jääkiekkohistoria ulottuu pidemmälle, kuin useat lajin harrastajat uskovat. Australiassa pelattiin ensimmäiset ottelut vuonna 1906. Ensimmäinen kansainvälinen ottelu järjestettiin 1907. Vuonna 1909 Australiassa käytettiin ensimmäistä kertaa kanadalaisia sääntöjä sekä varusteita.
Toinen maailmansota esti vuosina 1947–1948 pelaamisen olympia- ja MM-tasoilla, mutta se ei täysin estänyt seura- ja maajoukkueita pelaamasta. Useat joukkueet kuitenkin heikentyivät huomattavasti, kun niiden pelaajia kutsuttiin asepalvelukseen.
Sodan aikana järjestettiin useita kansainvälisiä kilpailuja. Yksi merkittävistä kilpailuista oli talviurheiluviikko, joka järjestettiin Garmisch-Partenkirchenissä vuosina 1940 ja 1941.
Joulukuun 1940 ja marraskuun 1943 välillä Berliinin Sportpalast-hallissa pelattiin 35 kansainvälistä ottelua. 36. ottelussa saksalaisjoukkuetta vastaan olisi pelannut HC Davos, mutta ottelu piti perua hallin kärsittyä pahoja vaurioita liittoutuneiden pommitusten seurauksena.[4]
Kansainvälisen jääkiekon sota-aikojen uhrit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jääkiekon entisiä liigoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tšekkoslovakian jääkiekkoliiga 1930–1993
- SM-sarja Suomessa 1933–1975, SM-liigan edeltäjä
- Suomensarja toiseksi korkein sarja Suomessa 1936–1974
- Jugoslavian jääkiekkoliiga 1939–1991
- IHL, Yhdysvalloissa ja Kanadassa 1945–2001
- Neuvostoliiton jääkiekkoliiga 1946–1991
- WHA, Yhdysvalloissa ja Kanadassa 1972–1979
- I-Divisioona 1974–2000, nykyinen Mestis
- Kansainvälinen liiga 1992–1996
- Venäjän jääkiekon superliiga 1996–2008
- Pannonian liiga
Entisiä kansainvälisiä turnauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.mtv3.fi/urheilu/hockeynight/uutiset.shtml/arkistot/hockeynight/2007/05/525827
- ↑ Victoria Skating Rink, Montreal. Jääkiekon maailma, 2008. ISBN 978-952-220-034-1.
- ↑ Les Avants ja böömiläiset. Jääkiekon maailma, 2008. ISBN 978-952-220-034-1.
- ↑ Jääkiekko globalisoituu. Jääkiekon maailma, 2008. ISBN 978-952-220-034-1.
- ↑ Birger Nordmark & Patrick Honda: Kansainvälisen jääkiekon sota-aikojen uhrit. Jääkiekon maailma, 2008. ISBN 978-952-220-034-1.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jääkiekon historia Wikimedia Commonsissa
