Jäähdytin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Auton jäähdytin

Jäähdytin on lämmönsiirrin, jossa virtaava fluidi luovuttaa lämpöenergiaansa toiselle, joko vastavirtaan tai jäähdyttimen läpi ristiin, kulkevalle fluidille eli jäähdytysaineelle, jolloin virtaavan fluidin lämpötila laskee. Yleisimmin virtaavana fluidina on neste (vesi, tisle, glykoli jne) ja jäähdyttävänä fluidina joko kylmä vesi tai kaasu (ilma). Jäähdytyksessä siirtyvän lämpöenergian määrä riippuu mm. ainepintojen välisestä pinta-alasta, fluidien ominaislämpökapasiteetista, jäähdytinmateriaalin lämmönsiirtokertoimesta sekä lämmönsiirtyvyydestä virtaavien aineiden ja lämmönsiirtopinnan välillä. Lämmönsiirtoa kuvataan tavallisesti ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälöillä.

Nestejäähdytteisissä polttomoottoreissa jäähdyttimenä eli kansanomaisesti syylarina toimii yleensä metalliputkikehikko, johon on kiinnitetty tiheä ohuiden metalliripojen muodostama kennosto, jonka läpi puhalletaan ilmaa. Jäähdytysnesteen (yleensä vesi-glykoliseosta) lämpöenergia siirtyy virtaavaan ilmaan. Ilmajäähdytteisissä polttomoottoreissa lämpö johdetaan suoraan sylinterin ulkopinnalla oleviin, pinta-alaltaan suuriin, jäähdytysripoihin, joiden läpi ilma virtaa. Polttomoottorien öljynjäähdyttimestä käytetään usein virheellisesti termiä "öljynlauhdutin".

Kemian laboratorioissa yleisimmin käytetty jäähdytin on Liebig-jäähdytin, jossa kaksi sisäkkäistä putkea muodostaa annuluksen. Kuuma fluidi virtaa sisemmän putken läpi, ja luovuttaa entalpiansa putkien välisessä annuluksessa vastavirtaan kulkevalle kylmälle fluidille.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.