Ivan Bunin
Sivulta puuttuu Ivan Bunin  |
|
|---|---|
.jpg) Ivan Aleksejevitš Bunin |
|
| Syntynyt | 22. lokakuuta 1870 Voronež, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 8. marraskuuta 1953 (83 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Ammatit | kirjailija |
| Tunnustukset | Nobelin kirjallisuuspalkinto 1933 |
 |
|
Ivan Aleksejevitš Bunin (ven. Ива́н Алексе́евич Бу́нин, 22. lokakuuta 1870 Voronež – 8. marraskuuta 1953 Pariisi) oli venäläinen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto ensimmäisenä venäläisenä vuonna 1933.[1] Hänen runojensa ja kertomustensa monipolvista ja monimuotoista rakennetta verrataan pitsiin.
Bunin syntyi perheensä kartanossa Voronežissa Keski-Venäjällä. Buninin perhe oli maanomistaja-teollisuussuku, joka kuitenkin köyhtyi, sillä Bunin isoisä ja isä olivat ajautuneet vararikon partaalle.
Bunin meni oppikouluun Jeletsissä vuonna 1881 mutta palasi takaisin Voronežiin viiden vuoden kuluttua. Ivanin veli innosti häntä lukemaan klassisia venäläisiä kirjailijoita ja kannusti häntä kirjoittamaan.[2]
17-vuotiaana, vuonna 1887, Bunin julkaisi ensimmäisen runonsa pietarilaisessa kirjallisuuslehdessä. Hänen ensimmäinen runokirjansa Listopad (1901) sai hyvän arvostelun. Buninin runot ovat saaneet vaikutteita sekä 1800-luvun ranskalaisesta runoudesta että itämaisesta mystiikasta. Vladimir Nabokov oli Buninin ihailija, samoin Aleksandr Blok.
Vuonna 1889 Bunin meni veljensä työpaikalle valtion virkamieheksi Harkovaan, jossa hän toimitti myös paikallista lehteä ja oli töissä kirjastossa. Bunin alkoi käydä kirjeenvaihtoa Anton Tšehovin kanssa, ja myöhemmin hän ystävystyi Maksim Gorkin ja Leo Tolstoin kanssa.
Vuodesta 1895 Bunin asui Moskovan ja Pietarin välillä ja meni naimisiin kreikkalaisen vallankumouksellisen tyttären kanssa vuonna 1898. Avioliitto ajautui avioeroon.
Ennen ensimmäistä maailmansotaa Bunin matkusteli Ceylonilla, Palestiinassa, Egyptissä ja Turkissa. Talvet 1912–1914 hän asui Caprilla kirjailija Maksim Gorkin luona. Hän lähti Moskovasta vallankumouksen aikana 1917 Odessaan. Odessasta hän lähti ranskalaisella laivalla vuonna 1919 Grasseen, Ranskaan. Siellä hän julkaisi päiväkirjansa, jossa hän kuvaa aristokraattisesta taustastaan nousevaa inhoa bolševikkihallintoa kohtaan.
Bunin oli ensimmäinen venäläinen, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Hän matkusti Tukholmaan hakemaan palkintoa kansallissosialistisen Saksan kautta, ja kerrotaan, että Gestapo pidätti hänet Berliinissä, syytti jalokivien salakuljetuksesta ja pisti juomaanpullollisen risiiniöljyä.[2] Natsit vastustivat Buninin palkitsemista.
Toisen maailmansodan aikana hän vastusti natseja ja piilotteli juutalaisia talossaan miehityksen aikana. Elämänsä loppupuolella hän kiinnostui neuvostokirjallisuudesta ja jopa elätteli toiveita synnyinmaahan palaamisesta. Hän kuoli kuitenkin Pariisissa sydänkohtaukseen, ja hänen kirjansa Anton Tšehovista jäi kesken. Ivan Bunin haudattiin Sainte-Geneviève-des-Bois'n venäläiselle hautausmaalle Sainte-Geneviève-des-Boisiin Pariisin ulkopuolella.
Kesti vuoteen 1956 asti, ennen kuin Bunin rehabilitoitiin synnyinmaassaan ja hänen perivenäläisiä teoksiaan sai julkaista Neuvostoliitossa.
[muokkaa] Suomennettuja teoksia
- Arsenjevin elämä, Karisto, 1984
- Valitut kertomukset, WSOY, 1969
- Koiramaisia juttuja, Karisto, 1980 - Kokoelmassa on Ivan Buninin novelleja
[muokkaa] Lähteet
- ↑ The Nobel Prize in Literature 1933 (elämänkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
- ↑ a b Ivan Bunin Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008
| 1901–1925 |
1901: Prudhomme 1902: Mommsen 1903: Bjørnson 1904: F. Mistral / Echegaray 1905: Sienkiewicz 1906: Carducci 1907: Kipling 1908: Eucken 1909: Lagerlöf 1910: Heyse 1911: Maeterlinck 1912: Hauptmann 1913: Tagore 1914: Ei jaettu 1915: Rolland 1916: Heidenstam 1917: Gjellerup / Pontoppidan 1918: Ei jaettu 1919: Spitteler 1920: Hamsun 1921: France 1922: Benavente 1923: Yeats 1924: Reymont 1925: Shaw |
|---|---|
| 1926–1950 |
1926: Deledda 1927: Bergson 1928: Undset 1929: Mann 1930: Lewis 1931: Karlfeldt 1932: Galsworthy 1933: Bunin 1934: Pirandello 1935: Ei jaettu 1936: O'Neill 1937: Martin du Gard 1938: Buck 1939: Sillanpää 1940–43: Ei jaettu 1944: Jensen 1945: G. Mistral 1946: Hesse 1947: Gide 1948: Eliot 1949: Faulkner 1950: Russell |
| 1951–1975 |
1951: Lagerkvist 1952: Mauriac 1953: Churchill 1954: Hemingway 1955: Laxness 1956: Jiménez 1957: Camus 1958: Pasternak 1959: Quasimodo 1960: Perse 1961: Andrić 1962: Steinbeck 1963: Seferis 1964: Sartre 1965: Šolohov 1966: Agnon / Sachs 1967: Asturias 1968: Kawabata 1969: Beckett 1970: Solženitsyn 1971: Neruda 1972: Böll 1973: White 1974: Johnson / Martinson 1975: Montale |
| 1976–2000 |
1976: Bellow 1977: Aleixandre 1978: Singer 1979: Elytis 1980: Miłosz 1981: Canetti 1982: García Márquez 1983: Golding 1984: Seifert 1985: Simon 1986: Soyinka 1987: Brodsky 1988: Mahfouz 1989: Cela 1990: Paz 1991: Gordimer 1992: Walcott 1993: Morrison 1994: Ōe 1995: Heaney 1996: Szymborska 1997: Fo 1998: Saramago 1999: Grass 2000: Gao |
| 2001– |
2001: Naipaul 2002: Kertész 2003: Coetzee 2004: Jelinek 2005: Pinter 2006: Pamuk 2007: Lessing 2008: Le Clézio 2009: Müller 2010: Vargas Llosa 2011: Tranströmer |
