Itsesytyntä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Itsesytyntä (spontaani itsesyttyminen) on oletettu ilmiö, jossa ihminen syttyy palamaan ilman mitään näkyvää syytä. Itsesytyntää on tarjottu esimerkiksi paranormaalista ilmiöstä, jota tiede ei pysty selittämään. Itsesytyntänä pidettyjä tapauksia tunnetaan lukuisia.

Eläimiin kohdistuneita itsesytyntätapauksia ei tunneta.[1]

Huomiota herättäneenä ilmiönä itsesytyntää on käsitelty usein myös fiktiossa. Fiktiviisiä esimerkkejä löytyy jo muiden muassa Charles Dickensin ja Nikolai Gogolin kirjallisuudesta 1800-luvulta. Myös väitettyjä todellisia itsesytyntätapauksia on käsitelty kirjoissa; ilmiöstä kirjoittaneisiin kuuluu Larry E. Arnold.[2]

Hypoteeseja itsesytynnän mekanismista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsesytyntätapauksissa on todettu joukko toistuvia piirteitä, joista osa erottaa ne muunlaisista tulipaloista.

  • Vaikka itsesytynnän väitetään tapahtuvan spontaanisti, monessa tunnetuissa tapauksissa käsillä on ollut jokin sytytyslähde (usein savuke), mutta ei mitään sytytystä helpottavaa ainetta kuten bensiiniä. Jotkin tapaukset ovat tapahtuneet todistajien silmien edessä ilman näkyvää sytytyslähdettä ulkotilassa.
  • Tulipalo on yleensä rajoittunut uhrin ruumiiseen. Läheiset huonekalut ja kodinkoneet eivät ole merkittävästi vaurioituneet. Uhrin välittömässä läheisyydessä esiintyy hyvin vähän jos lainkaan vaurioita.
  • Uhrin ruumis on yleensä pahemmin palanut kuin tavallisessa tulipalossa. Palovammat eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti eri ruumiinosien kesken. Yleensä vartalo on pahimmin vahingoittunut, joskus lähes täysin tuhkaksi palanut, mutta ääreisosat ovat vahingoittumattomat.
  • Useimmat itsesytyntätapaukset ovat sattuneet sisätiloissa.
  • Korkealla, esimerkiksi kaappien päällä, olevat laitteet kuten televisiot ovat vaurioituneet joskaan eivät palaneet.

Itsesytyntä on ollut vaikeasti selitettävä ilmiö. Ihmisruumis, josta noin 75 % on vettä, palaa huonosti. Kuitenkin useissa itsesytyntätapauksissa uhrin ruumis on palanut lähes tuhkaksi. Ruumiin polttamisen näin täydellisesti on katsottu vaativan yli 1 700 °C:n lämpötiloja – nykyaikaisissa krematorioissa poltto tapahtuu noin 1 100 °C:n lämpötilassa, minkä jälkeen luut on vielä hienonnettava mekaanisesti. Henkirikosten uhrien ruumiita on usein yritetty hävittää polttamalla (murhia on jopa yritetty lavastaa itsesytynnäksi) palavien nesteiden avulla, mutta polttoaineen loputtua ruumis lakkaa palamasta. Esimerkiksi Adolf Hitlerin ruumiin polttamisessa käytettiin tiettävästi yli 20 litraa bensiiniä, mutta ruumis oli silti tunnistettavissa.

Kynttilänsydänefekti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisen hypoteesin mukaan itsesytynnässä on kyse "kynttilänsydänefektistä" (englanniksi "wick effect"): ruumiin rasva toimii polttoaineena ja vaatteet sydämenä. Tuli olisi syttynyt ulkoisestä lähteestä, esimerkiksi tupakasta. Hypoteesi on testattu BBC:n järjestämässä kokeessa, jossa huopaan kääritty sian ruho sytytettiin pienen bensiinimäärän avulla. Ihon palettua puhki ihonalainen rasva alkoi sulaa ja valua ulos, ja myöhemmin rasvaa vapautui polttoaineeksi myös luuytimestä. Seitsemän tunnin palamisen jälkeen palo karkasi käsistä sytyttäen koko huoneen voimakkaasti palamaan ja palo sammutettiin. Sian todettiin palaneen pahoin, muttei tuhkaksi. Palon lämpötila oli koko ajan pysynyt melko tasaisena, eikä se noussut yli 800 °C:n. Ympäröivät huonekalut ja huone vaurioituivat palossa pahoin. Jopa palon kestävä kamera oli sulanut muodottomaksi möykyksi.

Kokeen perusteella ei pystytty selittämään täysin itsesytyntätapausten ominaispiirteitä:

  • Kokeessa havaittiin liekkien jäävän mataliksi (korkeimmillaan noin 50 cm).
  • Huoneessa olevat esineet vaurioituivat pahasti, koska palon tuottama lämpö sytytti ne palamaan.
  • Ruho paloi erittäin pahoin, mikä johtui palon pitkästä kestosta, mutta se ei palanut tuhkaksi.
  • Koska polttoaineena toimii rasva, vähän rasvaa sisältävät ruumiinosat jäävät palamatta.

Lisäksi palamisen tulisi oletetusti tapahtua suljetussa tilassa, jottei synny vetoa, joka voimistaisi palamista ja aiheuttaisi tulen leviämisen. Tosin BBC:n kokeessa tuli levisi seitsemän tunnin palamisen jälkeen rajusti koko koetilaan. Eivätkä kaikki itsesytyntätapaukset ole tapahtuneet suljetussa tilassa sisällä.

Ketoosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusimman hypoteesin mukaan itsesytynnän aiheuttaisi ketoosissa syntyvä asetoni. Ketoosin voi aiheuttaa muun muassa paastoaminen tai alkoholismi. Biologi Brian J. Fordin järjestämässä kokeessa asetonissa marinoitu sianliha paloi tuhkaksi puolessa tunnissa. Raajat jäivät palamatta kuten usein itsesytyntätapauksissa, ilmeisesti koska niissä on vähemmän rasvaa, johon asetonia voi kertyä.[3]

Oletettuja itsesytynnän uhreja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oletettuja itsesytynnästä selvinneitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://web.archive.org/20070224064542/members.fortunecity.com/arctic2000/index19.htm
  2. Investigative Files: Not-So-Spontaneous Human Combustion
  3. Ford, Brian J.: The big burn theory. (Perustuu artikkeliin The Microscope -julkaisussa (vol. 60, s. 63).) New Scientist, 18.8.2012, s. 30–31. ISSN 0262-4079. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]