Itsepuolustus
Itsepuolustus on itsensä, omaisuutensa tai läheisensä puolustamista[1]. Itsepuolustus voi olla fyysisen voiman käyttöä, aseen tai jonkin välineen käyttöä tai sanallista puolustautumista. Laki sallii itsepuolustuksen tiettyyn rajaan saakka. Itsepuolustustaitoja voi kehittää itsepuolustuskursseilla tai harjoittelemalla jotain itsepuolustuslajia.
Itsepuolustuslajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itsepuolustuslajien tarkoitus on ensisijaisesti opettaa taitoja puolustautumiseen fyysiseltä hyökkäykseltä. Itsepuolustuslajeja ovat esimerkiksi aikido, Wing Tsung, krav maga ja hapkido, mutta myös muiden kamppailulajien tekniikoita voi hyödyntää itsepuolustuksessa. Jotkin lajit, kuten aikido, opettavat vain hyökkääjän torjumista, ja toiset, kuten krav maga, eivät kaihda hyökkääjän vahingoittamista vastahyökkäyksellä.
Itsepuolustustaitoja voi myös opetella ilman erityistä lajiharjoittelua erilaisilla itsepuolustuskursseilla tai -ryhmissä, jotka on usein tarkoitettu erityisryhmille, kuten naisille suunnattu feministinen itsepuolustus.[2]
Sanallinen itsepuolustus tarkoittaa hyökkääjän taltuttamista puhumalla[3]. Yksi sanallisen itsepuolustuksen menetelmä on verbal judo[4].
Itsepuolustusvälineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itseään voi puolustaa erilaisin asein tai välinein. Kaupasta saatavia itsepuolustusvälineitä ovat muun muassa kaasusumutin kuten pippurisumutin, tai hälytin, joita erityisesti naiset joskus kantavat mukanaan[5]. Vaarallisen aseen käytön oikeutus itsepuolustuksessa riippuu laista.
Itsepuolustus laissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen lain mukaan oikeushyvien kuten hengen, koskemattomuuden, omaisuuden tai kotirauhan puolustamisen kannalta on oikeutettua turvautua hätävarjeluun. Ylimitoitettu hätävarjelu on kuitenkin rangaistavaa, ellei sen välttäminen ollut tilanne huomioon ottaen kohtuuttomasti vaadittu, tai puolustaja toimi hyväksyttävästi erehdyksessä.[6]
Aselupaa ei Suomessa myönnetä itsepuolustustarkoitukseen.[7]
Yhdysvalloissa hätävarjelu on vapaampaa kuin Suomessa. Julkinen aseenkanto-oikeus sisältyy perustuslakiin ja aseiden hankkiminen on helppoa. Vapaan aseenkanto-oikeuden puolestapuhujien mukaan aseilla saadaan ehkäistyä väkivaltaa.[7] Esimerkiksi Floridassa asukkaalla on oikeus ampua kotiinsa tunkeutuja, jos hän tuntee itsensä uhatuksi, ja vuonna 2006 hyväksytyn lain nojalla hyökkääjän saa ampua itsepuolustukseksi myös millä tahansa julkisella paikalla[8].
Euroopan ihmisoikeussopimus sallii hyökkääjän hengen riistämisen välttämättömän voimankäytön seurauksena kenen hyvänsä puolustamiseksi laittomalta väkivallalta, laillisen pidätyksen suorittamiseksi tai laillisen vapaudenriiston kohteeksi joutuneen henkilön paon estämiseksi, tai mellakan tai kapinan kukistamiseksi laillisin toimin.[9]
Asevoimat valtion itsepuolustuksena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itsenäisillä valtioilla on armeijat maan puolustamista varten. Toisaalta niitä voidaan käyttää myös hyökkäyksiin. Suomen armeijaa kutsutaan Suomen puolustusvoimiksi, joiden tärkein tehtävä on valtion sotilaallinen puolustaminen. Suomessa on myös vapaaehtoista maanpuolustustoimintaa.
Japanin armeijaa kutsutaan itsepuolustusvoimiksi, sillä toisen maailmansodan jälkeen Japanilla ei ole saanut olla asevoimia. Japani on kuitenkin ottanut itselleen oikeuden itsepuolustukseen perustamalla nykyaikaiset asevoimat, joita maa aikoo käyttää ainoastaan joutuessaan hyökkäyksen kohteeksi.[10]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ self-defense Merriam-Webster Dictionary. Viitattu 2.7.2012.
- ↑ Feministinen itsepuolustus Feministi Suomessa. Viitattu 2.7.2012.
- ↑ Mattingly, Katy: Self-Defense: Steps to Survival Google Books. Viitattu 2.7.2012.
- ↑ Verbal judo Urban Dictionary. Viitattu 2.7.2012.
- ↑ Hanna Lintula: Itsetuntoa itsepuolustuksella Ylen elävä arkisto. Viitattu 2.7.2012.
- ↑ Hätävarjelu Finlex. Viitattu 2.7.2012.
- ↑ a b Oikeus aseeseen 23.5.2011. Yle. Viitattu 2.7.2012. [vanhentunut linkki]
- ↑ Mika Horelli: Yhdysvalloissa itsepuolustusta jopa asein pidetään kansalaisoikeutena 7.12.2006. Turun Sanomat. Viitattu 2.7.2012.
- ↑ Euroopan ihmisoikeussopimus Finlex. Viitattu 2.7.2012.
- ↑ Kuivalainen, Kim: JAPANIN PUOLUSTUSVOIMAT TOISEN MAAILMANSODAN JÄLKEEN Suomen Sotilas. Viitattu 2.7.2012.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nurmi, Antti & Litmanen, Petri: Ammattina väkivalta : itsepuolustuksen käsikirja. Helsinki : Readme.fi, 2018. ISBN 978-952-321-325-8.