Itsepetos
Wikipedia
Itsepetos on tilanne, jossa ihminen tulkitsee virheellisesti todellisuutta halujensa ja toiveidensa mukaisesti vääristellen totuutta ja lopulta uskoen unelmaansa. Itsepetos kohdistuu ensisijaisesti yleisesti tavoitelluiksi koettuihin ilmiöihin, kuten haluun onnistua ja olla rakastettu, ja primitiivisimmillään yksinkertaisesti pyrkimykseen säilyä hengissä.[1]
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Hållén, Elinor: A Different Kind of Ignorance: Self-Deception as Flight from Self-Knowledge. Diss. Uppsala: Uppsala Universitet, 2011. ISBN 978-91-506-2206-5.
- Räikkä, Juha: Itsepetoksen filosofia. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30142-6.
Sivulta puuttuu