Italian politiikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Italia
Emblem of Italy.svg

Osa politiikan artikkelisarjaa:
Italian politiikka


Teemasivu:Politiikka

 n  k  m 


Italian poliittinen järjestelmä on parlamentaarinen edustuksellinen demokraattinen tasavalta, jossa on monipuoluejärjestelmä, ja jossa pääministeri (Presidente del Consiglio) on hallituksen pää. Presidentin tehtävät ovat lähinnä edustuksellisia. Hallitus käyttää toimeenpanovaltaa. Lainsäädäntövalta kuuluu kaksikamariselle eduskunnalle yhdessä hallituksen kanssa. Italiasta tuli tasavalta 1946, kun monarkiasta luovuttiin kansanäänestyksen jälkeen. Perustuslaki on vuodelta 1948.

Parlamentti koostuu senaatista (320 jäsentä) ja edustajainhuoneesta (635 jäsentä). Uudet lait hyväksytään vain jos niitä on kannattanut enemmistö kummassakin parlamentin kamarissa.[1]

Vuoden 2013 parlamenttivaalit voitti Viiden tähden liike, mutta yksikään pääpuolueista ei saanut enemmistöä senaatissa. Tämä johti pattitilanteeseen, joka kesti kaksi kuukautta. Tilanteen ratkaisemiseksi muodostettiin suuri hallituskoalitio, jota johti keskustavasemmistolaisen Demokraattipuolueen (Partito Democratico, PD) Enrico Letta, ja varapääministerinä toimi Silvio Berlusconin luottomieheksi kutsuttu keskustaoikeistolaisen Vapauden kansan (Popolo della Libertà, PdL) Angelino Alfano.[2][1]

Letta erosi pääministerin tehtävästä helmikuussa 2014. Uuden hallituksen johtoon tuli PD-puolueen Matteo Renzi, valtiovarainministeriksi puolueisiin sitoutumaton Pier Carlo Padoan[3] ja ulkoministeriksi PD-puolueen Federica Mogherini.[4]

Presidentti Giorgio Napolitano valittiin toiselle kaudella 2013.[2]

Vuoden 2013 hallituskoalition puolueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Demokraattipuolue (Partito Democratico, PD)
  • Vapauden kansa (Popolo della Libertà, PdL)
  • Kansalaisvalinta (Scelta Civica, SC)
  • Keskustan liitto (Unione di Centro, UdC)
  • Radikaalit (Radicali Italiani, RI)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Italia: Poliittinen järjestelmä Ulkoasiainministeriö. Viitattu 7.9.2013.
  2. a b Italy profile BBC. Viitattu 7.9.2013.
  3. YLE:Nuori Renzi sai Italian hallitukseen OECD:n pääekonomistin Viitattu 22.3.2014.
  4. Heikki Aittokoski: ”Erasmus-sukupolvi” kohtasi tylyn maailman 21.3.2014. hs.fi. Viitattu 22.3.2014.