Italian politiikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Italia
Emblem of Italy.svg

Osa politiikan artikkelisarjaa:
Italian politiikka


Teemasivu:Politiikka

 n  k  m 


Italian poliittinen järjestelmä on parlamentaarinen edustuksellinen demokraattinen tasavalta, jossa on monipuoluejärjestelmä, ja jossa pääministeri (Presidente del Consiglio) on hallituksen pää. Presidentin tehtävät ovat lähinnä edustuksellisia. Hallitus käyttää toimeenpanovaltaa. Lainsäädäntövalta kuuluu kaksikamariselle eduskunnalle yhdessä hallituksen kanssa. Italiasta tuli tasavalta 1946, kun monarkiasta luovuttiin kansanäänestyksen jälkeen. Perustuslaki on vuodelta 1948.

Vuoden 2006 parlamenttivaaleissa mediamoguli Silvio Berlusconin oikeistoliittouma hävisi Romano Prodin keskusta-vasemmistolaiselle liittoumalle. Presidentiksi valittiin samana vuonna Giorgio Napolitano. Prodin hallituskoalition suurin ryhmä oli sosiaalidemokraattinen Vasemmistodemokraatit (Democratici di Sinistra).

Berlusconin oikeistoliittouman pääpuolueet olivat Berlusconin perustama Forza Italia ("Eteenpäin Italia", FI), konservatiivinen Alleanza Nazionale ("Kansallisliitto", AN) ja Pohjois-Italialle itsehallintoa vaatinut Pohjoisen liitto (Lega Nord, LN). Vuoden 2008 parlamenttivaaleissa valta palasi Berlusconin oikeistoliittoumalle. Myöhemmin Forza Italia ja Alleanza Nazionale muuttivat vaaliliittonsa puolueeksi.

Suhteellisen vaalitavan ansiosta parlamentissa on edustettuina myös lukuisia pienempiä ryhmiä.

Marraskuusta 2011 pääministerinä on toiminut Mario Monti.

Sisällysluettelo

2008 edustajainhuoneen vaalien suurimmat liittoumat ja puolueet [muokkaa]

Berlusconin koalitio (keskusta-oikeisto) [muokkaa]

  • Vapauden kansa (Il Popolo della Liberta) 37,39 % äänistä, 276 paikkaa
  • Pohjoisen liitto 8,3 % äänistä, 60 paikkaa
  • Movimento per le Autonomie (Itsemääräämisoikeus-liike) 1,13 % äänistä, 8 paikkaa

Koalitio yhteensä 46,81 %, 344 paikkaa (hallitusvastuussa)

Veltronin koalitio (keskusta-vasemmisto) [muokkaa]

  • Demokraattinen puolue (Partito Democratico) 33,17 % äänistä, 217 paikkaa
  • Italia dei Valori (Arvojen Italia) 4,37% äänistä, 29 paikkaa

Koalitio yhteensä 37,54 %, 246 paikkaa

Muut [muokkaa]

  • Unione di Centro (Keskustaliitto, kristillisdemokratia) 5,62 % äänistä, 36 paikkaa
  • Südtiroler Volkspartei (Etelä-Tirolin kansanpuolue, kristillisdemokratia) 0,41 % äänistä, 2 paikkaa
  • Autonomie Liberté Démocratie (Autonomia Vapaus Demokratia) 0,08 % äänistä, 1 paikka
  • Movimento Associativo Italiani all'Estero (Italialaiset ulkomailla -liike) 1 paikka

Koalitio yhteensä 6,11 %, 40 paikkaa