Italialainen Algeriassa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Italialainen Algeriassa
Alkuperäinen nimi L'italiana in Algeri
Määritelmä dramma giocoso
Säveltäjä Gioacchino Rossini
Libretto Angelo Anelli
Tyylilaji opera buffa
Kantaesitys 22. toukokuuta 1813
Tetrao San Benedetto, Venetsia
aikajana Rossinin oopperoista
Tancredi
1813
Italialainen Algeriassa
1813
Aureliano in Palmira
1813

Italialainen Algeriassa (ital. L'Italiana in Algeri) on Gioacchino Rossinin säveltämä kaksinäytöksinen ooppera. Sen libreton on kirjoittanut Angelo Anelli ja se pohjautuu hänen aiempaan tekstiinsä, jota Luigi Mosca oli muotoillut. Ooppera sai ensi-iltansa Venetsiassa, Teatro San Benedettossa 22. toukokuuta 1813.

L'Italiana in Algeri on Rossinin ensimmäinen koominen ooppera, jonka hän kirjoitti pian ensimmäisen täysimittaisen oopperansa Tancredin jälkeen. Tarinassa nuori italiatar, Isabella, matkustaa Algeriaan vapauttaakseen rakastettunsa Lindoron, josta on tullut sikäläisen merkkimiehen, Mustafan orja. Sankaritar yrittää yhdistää uudelleen Mustafan ja hänen vaimonsa Elviran.

Laulajien tulee oopperan esityksessä olla erittäin tottuneita ja kantavaäänisiä. On myös erityisesti pantava merkille Mustafan ja Lindoron duetto Se inclinassi a prender moglie ja Elviran osan esittäjän korkeat äänet esimerkiksi alkusoitossa ja oopperan ensimmäisen näytöksen lopussa. Oopperassa on lukuisia aarioita kuten Isabellan Cruda sorte! Amor tiranno!, sekä Lindoron Languir per una bella. Myös alkusoiton melodia on erityisen tunnettu.

Rossini toisti todellisuudessa usein itseään omissa teoksissaan. Hän jopa käytti säännöllisesti uudelleen aiempien teostensa musiikillisia kappalaita luodessaan uusia teoksiaan. Ensimerkit tästä ovat todella lukuisia esimerkiksi oopperan Otello ossia Il Moro di Venezia alkusoitto muistuttaa paljolti oopperan Il Turco in Italia alkusoittoa.

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mustafa, Algerian bei (basso)
  • Elvira, hänen vaimonsa (sopraano)
  • Zulma, Elviran orjatar (mezzosopraano)
  • Haly, merirosvojen kapteeni (basso)
  • Lindoro, nuori italialainen, Mustafan lempiorja (tenori)
  • Isabella, italialainen (mezzosopraano)
  • Taddeo, Isabellan seuralainen (baritoni)
  • bein hovin arvohenkilöitä, algerialaisia merirosvoja, vartijoita, eunukkeja, italialaisia orjia ja orjattaria (kuoro)

Synopsis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumapaikka ja -aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Algeria joskus 1600-luvulla

Ensimmäinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bei Mustafa on saanut tarpeekseen vaimostaan Elvirasta, ja hän haluaa naittaa tämän italialaisorja Lindorolle. Merirosvo Halyn tehtävänä olisi hankkia Mustafalle italialaisnainen. Niin Isabella, Lindoron rakastettu, päätyy kovapäisen ihailijansa Taddeon kanssa bein palatsiin. Hän näkee heti, mistä on kyse, ja teeskentelee pitävänsä Mustafasta. Kun pahaa-aavistamaton Lindoro ilmestyy seuraansa pakotetun Elviran kanssa, syntyy yleinen sekasotku, eikä kukaan tiedä, kuka kenellekin kuuluu ja kuka mitäkin haluaa.

Toinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isabella ja Lindoro suunnittelevat pakoa ja ottavat Taddeon mukaan suunnitelmiinsa. Juhlallisin menoin Isabella tekee rakastuneesta Mustafasta (joka on turhaan yrittänyt päästä kahden kesken Isabellan kanssa) "Pappataci"-veljeskunnan jäsenen. Mustafan noudattaessa tunnollisesti veljeskunnan sääntöjä (mässäile ja vaikene) Isabella, Lindoro ja Taddeo pääsevät pakoon. Huiputettu Mustafa palaa katuvaisena vaimonsa luo.

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.