Itävallanajokoira

Itävallanajokoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Itävalta
Määrä	Suomeen rekisteröity muutama yksilö
Rodun syntyaika	ei tarkkaa tietoa, ensimmäiset maininnat 1800-luvun puolivälistä
Alkuperäinen käyttö	metsästyskoira
Nykyinen käyttö	haavoittuneen riistan jäljitys
Muita nimityksiä	Österreichische Glatthaarige Bracke, Austrian Smooth-haired Hound, Brandlbracke, Austrian Black and Tan Hound
FCI-luokitus	ryhmä 5
Ulkonäkö
Säkäkorkeus	48–56 cm
Väritys	black & tan

Itävallanajokoira (saks. Brandlbracke) on itävaltalainen koirarotu.

Ulkomuoto

Väritys on rodulle hyvin tärkeä: sen pitää olla musta pienin, selvästi erottuvin merkein, joiden sävy vaihtelee vaaleasta tummaan punaruskeaan. Silmien yläpuolella täytyy olla punaruskeat merkit. Karvapeite on sileää, tiivistä ja lyhyttä (noin 2 cm pitkää). Pitkä häntä on hieman kaareva. Korvat ovat keskipitkät ja kärjistään pyöristyneet. Säkäkorkeus on 48–56 cm.

Alkuperä

Itävallanajokoiran uskotaan olevan alkuperäisen kelttienajokoiran jälkeläinen, vaikka itävallanajokoirasta ei olekaan tunnettua historiaa ennen 1800-luvun puoliväliä. Tätä kookasta ajokoiraa on käytetty haavoittuneen riistan, useimmiten jäniksen, jäljittämiseen korkeilta alueilta.

Katso myös

• Gończy polski
• Kopo