Itävallanajokoira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Itävallanajokoira

Brandlbracke.JPG

Avaintiedot
Alkuperämaa Itävalta
Määrä Suomeen rekisteröity muutama yksilö
Rodun syntyaika ei tarkkaa tietoa, ensimmäiset maininnat 1800-luvun puolivälistä
Alkuperäinen käyttö metsästyskoira
Nykyinen käyttö haavoittuneen riistan jäljitys
Muita nimityksiä Österreichische Glatthaarige Bracke, Austrian Smooth-haired Hound, Brandlbracke, Austrian Black and Tan Hound
FCI-luokitus ryhmä 5
Ulkonäkö
Säkäkorkeus 48–56 cm
Väritys black & tan

Itävallanajokoira (saks. Brandlbracke) on itävaltalainen koirarotu.

Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väritys on rodulle hyvin tärkeä: sen pitää olla musta pienin, selvästi erottuvin merkein, joiden sävy vaihtelee vaaleasta tummaan punaruskeaan. Silmien yläpuolella täytyy olla punaruskeat merkit. Karvapeite on sileää, tiivistä ja lyhyttä (noin 2 cm pitkää). Pitkä häntä on hieman kaareva. Korvat ovat keskipitkät ja kärjistään pyöristyneet. Säkäkorkeus on 48–56 cm.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itävallanajokoiran uskotaan olevan alkuperäisen kelttienajokoiran jälkeläinen, vaikka itävallanajokoirasta ei olekaan tunnettua historiaa ennen 1800-luvun puoliväliä. Tätä kookasta ajokoiraa on käytetty haavoittuneen riistan, useimmiten jäniksen, jäljittämiseen korkeilta alueilta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Austrian black and tan hound