Istumaterveys
Istumaterveys on monitieteinen näkökulma istumiseen yhteydessä oleviin psyko-fyysisiin tekijöihin. Ergonomia on tieteenala, joka sisältää istumiseen liittyviä kysymyksiä tuloksellisuuden näkökulmasta. Keskeistä istumaterveyden kannalta on kiinnittää huomiota istumisen määrään ja olosuhteisiin. Erilaiset perusteet ja tavat istua johtavat erilaisiin seuraamuksiin. Nykyaikainen elämänmuoto pakottaa istumaan huomattavan paljon, mihin ihmisen keho ei ole sopeutunut. Näin ollen istumisesta seuraa monenlaisia ei-toivottuja seuraamuksia.
Istumisen määrän on havaittu olevan yhteydessä korkeampaan riskiin sairastua eturauhassyöpään [1]. Tutkimuksessa selvitettiin työistumisen määrän yhteyttä syöpäriskiin (enimmäkseen istumista, puolet ajasta istumista, enimmäkseen seisomista ja raskas ruumiillinen työ). Tuloksista voidaan päätellä, että eturauhassyöpäriski voi olla jopa 40 % pienempi raskasta ruumiillista työtä tekevillä verrattuna niihin, jotka enimmäkseen istuvat. Riskin eron vaihteluväli oli noin 10–40 %.
Suomessa istumatyön tekemisen on havaittu olevan yhteydessä pidempään elinikään miehillä. Vuonna 2019 julkaistussa suomalaistutkimuksessa havaittiin, että sillä neljänneksellä, joka teki eniten istumatyötä, oli 29 prosenttia pienempi kuolleisuus kuin niillä, jotka tekivät vähiten istumatyötä. Naisilla ei kuitenkaan havaittu mitään korrelaatiota istumatyön ja kuolleisuuden välillä.[2]
Yhteenvetotutkimuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ammatillisen istumisen yhteys terveydellisiin riskeihin ei ole tutkimusten valossa selkeä mutta kuitenkin mahdollinen. [3]
- Istuminen ja painoindeksi - Viisi tutkimusta kymmenestä poikittaistutkimuksesta osoitti positiivisen yhteyden, neljässä tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä, yhdessä tutkimuksessa yhteys oli negatiivinen.[3].
- Istuminen ja syöpäriski - Viisi tutkimusta 17:stä osoitti positiivisen yhteyden, kymmenen seurantatutkimusta ei havainnut yhteyttä, kaksi tutkimusta osoitti kohonneen keuhkosyöpäriskin niillä, jotka olivat työssään aktiivisempia kuin istumatyötä tekevät.[3]
- Istuminen ja sydänsairaudet - Neljä tutkimusta osoitti kohonneen riskin, kolmessa tutkimuksessa yhteyttä ei ollut, ja yksi tutkimus osoitti kohonneen sydänsairausriskin ja suuremman ammatillisen aktiivisuuden välille.[3]
- Istuminen ja diabetes - Kaksi seurantatutkimusta ja yksi poikittaistutkimus osoittvat kohonneen riskin. Yksi seurantatutkimus ei havainnut yhteyttä.[3]
- Istuminen ja kuolemariski (mikä tahansa syy) - Neljä seurantatutkimusta osoitti kohonneen riskin, yhdessä tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä, ja yhdessä tutkimuksessa istuminen pienensi kuolemariskiä.[3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Orsini, N., Bellocco, R., Bottai, M., Andersson, S.-O., Johansson, J.-E., Giovannucci, E., & Wolk, A. (2009). A prospective study of lifetime physical activity and prostate cancer incidence and mortality. British Journal of Cancer, 101, 1932-1938.
- ↑ Physical heaviness of work and sitting at work as predictors of mortality: a 26-year follow-up of the Helsinki Birth Cohort Study. BMJ 2019 May 16. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6530310/
- ↑ a b c d e f van Uffelen, J.G.Z., Wong, J., Chau, J.Y., van der Ploeg, H.P., Riphagen, I., Gilson, N.D., Burton, N.W., Healy, G.N., Thorp, A.A., Clark, B.K., Gardiner, P.A., Dunstan, D.W., Bauman, A., Owen, N., & Brown, W.J. (2010). Occupational Sitting and Health Risks. A Systematic Review. American Journal of Preventive Medicine, 39(4), 379-388. http://download.journals.elsevierhealth.com/pdfs/journals/0749-3797/PIIS0749379710004125.pdf Luettu 27.4.2011.