Istituto Nazionale di Fisica Nucleare
| Istituto Nazionale di Fisica Nucleare | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1951 |
| Tyyppi | Tutkimuslaitos |
| Rahoitus | Italian valtio |
| Henkilökunta | 2 000[1] |
| Sijainti | Rooma, Italia |
| Osoite | Palazzo Lante, Piazza dei Caprettari 70, Rooma |
| Sivusto | infn.it |
Istituto Nazionale di Fisica Nucleare (INFN) (engl. the National Institute of Nuclear Physics) on Italian ydin-, hiukkas- ja astrofysiikan tutkimusta koordinoiva tutkimuslaitos. Sen perustivat 8. elokuuta 1951 Milanon, Torinon, Padovan ja Rooman Sapienza-yliopisto edistämään Enrico Fermin 1930-luvulla Roomassa aloittamaa ydinfysiikan tutkimusta. INFN tekee läheistä yhteistyötä CERNin, Fermilabin, Max Planck -instituutin ja muiden kansainvälisten tutkimuslaitosten kanssa.
1950-luvun jälkipuoliskolla Istituto Nazionale di Fisica Nucleare suunnitteli ja rakennutti ensimmäisen italialaisen hiukkaskiihdyttimen - Frascatin elektronisynkrotronin. 1960-luvun alkupuoliskolla Frascatissa rakennettiin Bruno Touschekin johdolla lisäksi maailman ensimmäinen elektroni-positronitörmäytin (ADA - Anello Di Accumulazione). Vuonna 1968 Frascatin kansallinen laboratorio otti käyttöön ADONE:n (suurempi ADA), joka oli ensimmäinen korkeaenergiahiukkastörmäytin. Sen säteen energia oli 1,5 GeV. Samoihin aikoihin INFN liittyi mukaan tutkimuksiin CERN:iin sijoitettavien, entistä tehokkaampien hiukkaskiihdyttimien rakentamiseksi. Viime vuosina INFN:llä on ollut merkittävä osa grid-laskennan kehityksessä.
INFN:llä on yhteensä 19 osastoa (ital. sezioni) useimmissa suurissa italialaisyliopistoissa (esim. The Galileo Galilei Institute for Theoretical Physics (GGI), jota rahoittavat INFN ja Firenzen yliopisto[2]), sekä neljä kansallislaboratoriota. INFN:llä on omaa henkilöstöä noin 2 000[1], mutta se on ensisijaisesti korkeaenergiafysiikan päärahoittajataho Italiassa. Tutkijat ovat usein samanaikaisesti yliopiston sekä INFN:n kirjoilla, ja saavat jälkimmäisestä kohdennettua tutkimusrahoitusta. INFN toimii ulkopuolisena rahoittajana noin 2 000 vanhemmalle ja 1 300 nuoremmalle tutkijalle.[1]
Laboratoriot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- LNGS (Laboratori Nazionali del Gran Sasso)
- LNL (Laboratori Nazionale di Legnaro)
- LNF (Laboratori Nazionali di Frascati)
- LNS (Laboratori Nazionali del Sud, Catania)
Osastojen sijainnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bari, Bologna, Bologna - CNAF, Cagliari, Catania, Ferrara, Firenze, Genova, Lecce, Milano, Milano - Bicocca, Napoli, Padova, Pavia, Perugia, Pisa, Rooma - I, Rooma - II, Rooma - III, Torino, Trieste
INFN:n johtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1954–1959 Gilberto Bernardini
- 1960–1965 Edoardo Amaldi
- 1966–1970 Giorgio Salvini
- 1970–1975 Claudio Villi
- 1976–1977 Alberto Gigli Berzolari
- 1977–1983 Antonino Zichichi
- 1983–1992 Nicola Cabibbo
- 1993–1998 Luciano Maiani
- 1998–2004 Enzo Iarocci
- 2004–2011 Roberto Petronzio
- 2011–2019 Fernando Ferroni
- 2019– Antonio Zoccoli
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c The INFN Istituto nazionale di fisica nucleare INFN. Arkistoitu 15.4.2012. Viitattu 6.10.2009. (englanniksi)
- ↑ Welcome to the GGI GGI - Galileo Galilei Institute for Theoretical Physics. Arkistoitu 13.12.2009. Viitattu 6.10.2009. (englanniksi)