Isser Harel
Wikipedia
Isser Harel (1912 — 18. helmikuuta, 2003) oli israelilaissyntyinen vakoilija ja Israelin turvallisuuspalvelun Mossadin toinen johtaja vuosina 1952-1963. Hän oli Reuven Shiloahin seuraaja.
Isser syntyi Isser Halperina Vitebskissa, Venäjän keisarikunnassa (nykyisellä Valko-Venäjällä) suureen varakkaaseen perheeseen.
Isserin syntymäpäivä ei ole tiedossa, sillä Gemara-kirja, johon Isserin syntymätiedot oli merkitty, katosi ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen aikana.
Perhe omisti etikkatehtaan Vitebskissa. Isserin isoisoisä oli ollut etikka-alla ja tullut kuuluisaksi keisarillisessa Venäjällä. Isser oli 5-vuotias, kun vallankumous syttyi ja kaupunkiin saapui sekä punaisia että valkoisia. Eräässä punaisten kokouksessa Isser näki Lev Trotskin.
Isserin perhe menetti omaisuutensa, kun neuvostokomissaari alkoi jakaa tehtaita ja maata talonpojille ja työläisille.
Vuonna 1922 perhe muutti Väinänlinnaaan, itsenäiseen Latvian tasavaltaan. Väinanlinnassa Isser opiskeli peruskoulussa ja aloitti opintonsa oppikoulussa. Isser liittyi aikuisena juutalaisiin kansallisiin liikeihin ja sionisti nuoriin. Kun Isser oli 16-vuotias perhe muutti Israeliin, jossa Isser oli töissä kibbutzissa.
Kun Palestiinassa alkoi vuonna 1929 kapinoita arabien ja juutalaisten ja englantilaisten miehittäjien keskuudessa Isser muutti juutalaiseen siirtokuntaan. Arkistoista on kuitenkin löydetty tieto, että Isser anoi viisumia 18-vuotiaana. Eli Isser muutti Israeliin 1930-luvulla. Isser lähti Euroopan läpi ja meni Genovan satamaan ja matkusti laivalla Palestiinaan.
22. syyskuuta vuonna 1952 Isserista tuli Mossadin johtaja. 15 vuotta Isser johti natsirikollisen Adolf Eichmannin etsimistä. 15-vuotinen metsästys päättyi toukokuussa 1960, jolloin Mossadin agentit kidnappasivat Eichmannin Argentiinasta Israeliin. Eichmann oli vastuussa kuuden miljoonan juutalaisen murhasta ja "viimeisen ratkaisun" toteuttamisesta toisen maailmansodan aikana.
