Isser Harel

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Isser Harel

Isser Harel (191218. helmikuuta 2003) oli venäläissyntyinen vakoilija ja Israelin turvallisuuspalvelun Mossadin toinen johtaja vuosina 1952-1963. Hän oli Reuven Shiloahin seuraaja.

Isser Harel syntyi Isser Halperin -nimisenä Vitebskissä, Venäjän keisarikunnassa (nykyisellä Valko-Venäjällä) suureen varakkaaseen perheeseen.

Harelin syntymäpäivä ei ole tiedossa, sillä Gemara-kirja, johon hänen syntymätietonsa oli merkitty, katosi ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen aikana.

Perhe omisti etikkatehtaan Vitebskissa. Harelin isoisoisä oli ollut etikka-alalla ja tullut kuuluisaksi keisarillisella Venäjällä. Harel oli 5-vuotias, kun vallankumous syttyi ja kaupunkiin saapui sekä punaisia että valkoisia. Eräässä punaisten kokouksessa Isser näki Lev Trotskin.

Perhe menetti omaisuutensa neuvostovallan takavarikoimana. Vuonna 1922 perhe muutti Väinänlinnaaan, itsenäiseen Latvian tasavaltaan. Väinänlinnassa Harel opiskeli peruskoulussa ja aloitti opintonsa oppikoulussa. Ajan mittaan hänen juutalainen kansallistunteensa virisi ja hän liittyi sionistinuoriin. 16-vuotiaana Harel alkoi valmistella muuttoa Israeliin mm. työskennellen maatalouden parissa mennäkseen myöhemmin kibbutziin.

Kun Hebronissa Palestiinassa syttyi vuonna 1929 levottomuuksia, päättivät Harel ja hänen lähipiirinsä kiirehtiä lähtöään. Tätä varten vielä 17-vuotiaalle Harelille hankittiin 18-vuotiaan paperit, joiden turvin hän vuonna 1930 muutti Palestiinaan juutalaiseen siirtokuntaan vaellettuaan ensin halki Euroopan Genovan satamaan ja matkustettuaan loppumatkan laivalla.

22. syyskuuta vuonna 1952 Harelista tuli Mossadin johtaja. 15 vuotta Harel johti natsirikollisen Adolf Eichmannin etsimistä. Metsästys päättyi toukokuussa 1960, jolloin Mossadin agentit kidnappasivat Eichmannin Argentiinasta Israeliin. Eichmann oli vastuussa kuuden miljoonan juutalaisen murhasta ja "lopullisen ratkaisun" toteuttamisesta toisen maailmansodan aikana.