Israelin ilmaisku Tunisiaan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Israelin ilma-isku Tunisiaan
Osa Arabien–Israelin konfliktia
Israelin hyökkäys Tunisiaan
Israelin hyökkäys Tunisiaan
Päivämäärä:

1. lokakuuta 1985

Paikka:

PLO:n päämaja Hammam al-Shatt, Tunisia

Lopputulos:
Osapuolet

Israelin lippu Israel

Flag of Palestine.svg Palestiinan vapautusjärjestö

Komentajat

Shimon Peres

Jasser Arafat

Vahvuudet

8 F-15 Eagle taistelukonetta

tuntematon luku

Tappiot

73 kuollutta
noin sata loukkaantunutta

Israelin ilmaisku Tunisiaan, koodinimeltään Operaatio Puujalka, (hepreaksi: מבצע רגל עץ‎, Mivtza Regel Etz) oli Israelin ilmavoimien operaatio Palestiinan vapautusjärjestön päämajaan Hammam al-Shattiin, Tunisiaan, 12 km Tunisista 1. lokakuuta vuonna 1985. Iskussa kuoli 73 ihmistä, joista 12 tunisialaista ja loput palestiinalaisia.[1]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PLO oli siirtänyt päämajansa Tripolista Libanonista Tunisiin vuonna 1982, kun Israel ajoi PLO:n pois sieltä.[2]

25. syyskuuta vuonna 1985 kolme israelilaista siviiliä surmattiin jahdillaan Kyproksen Larnakassa. PLO:ssa toimiva Yksikkö 17 ilmoitti olevansa murhan takana. Israelin hallitus ja ilmavoimat päättivät suunnitella iskun PLO:n päämajaan Tunisiin. Lisäksi israelilaisia kohteita vastaan oli tehty monia muita tihutöitä.[1]

Isku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilasoperaation koodinimi oli Puujalka. Kahdeksan F-15 Eagle -hävittäjää nousi ilmaan kello 07:00 1. lokakuuta kohti Tunisiaa. Boeing 707 tankkasi koneet Välimerellä ennen määränpäätä. Tämä oli toiseksi pisin lento (2060 km), jonka Israelin ilmavoimat oli tehnyt sitten vuoden 1976 Operaatio Entebben, jolloin lennettiin Ugandaan.[3]

F-15-hävittäjät iskivät täsmäpommein PLO:n päämajaan. Israelin merivoimien helikopterit olivat valmiina sotalaivoissa Maltan rannikolla, jos hävittäjien miehistö joutuisi hätätilanteeseen, mutta tällaista ei tapahtunut.[1]

Iskussa kuoli 61 palestiinalaista ja 12 tunisialaista. Surmansa saaneissa ei ollut merkittäviä PLO:n edustajia. Noin sata henkilöä loukkaantui. PLO:n johtaja Jasser Arafat selvisi pelkällä säikähdyksellä. Arafat ei ollut rakennuksessa iskun aikana. Siellä oli kuitenkin Yksikkö 17:n henkilöitä.[1]

Jälkipyykki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arafat vannoi kostoa Israelille, vaikka hänen johtamansa PLO oli sanoutumassa irti terrorismista, ja järjestö oli siirtymässä kohti poliittista toimintaa. PLO avasi uuden toimiston Ammaniin. Jordanian kuningas Hussein alkoi heti suunnitella uutta rauhansuunnitelmaa. Israelia arvosteltiin ympäri maailmaa. Tunisian presidentti Habib Bourguiba sanoutui irti Egyptin ja Israelin välisistä rajaneuvotteluista. Israelin pääministeri Shimon Peres väitti iskun olleen pelkästään puolustuksellinen.[1]

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto tuomitsi hyökkäyksen ja uhkasi julkilausumalla. Yhdysvallat puolusteli Israelia, muttei käyttänyt veto-oikeutta turvallisuusneuvostossa vaan pidättäytyi äänestämästä. [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Vuosikirja 1985 sivu 232 Lentohyökkäys PLO:n päämajaan
  2. Vuosikirja 1982 sivu 198 PLO pakotettiin lähtemään Beirutista
  3. Vuoskirja 1976 sivu 148 Israelilaiset Erikoisjoukot vapauttivat panttivangit