Isoviiksisiippa
Sivulta puuttuu 
| Isoviiksisiippa | ||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||||
| Myotis brandtii (Eversmann, 1845) |
||||||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||||||
| Isoviiksisiippan levinneisyys | ||||||||||||||||||||||||
| Synonyymit | ||||||||||||||||||||||||
| Alalajit [2] | ||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||||
 Isoviiksisiippa Wikispeciesissä |
Isoviiksisiippa eli vanhalta nimeltään brandtinviiksisiippa[5] (Myotis brandtii) on lepakkolaji, joka kuuluu siippojen heimoon. Se luokiteltiin vuoteen 1970 asti viiksisiipan (Myotis mystacinus) alalajiksi.[2][6] Laji on saanut tieteellisen nimensä saksalaisen luonnontieteilijän Johann Friedrich von Brandtin mukaan. Isoviiksisiippa on Suomessa rauhoitettu, ja sen laskennallinen arvo on 101 euroa.[7]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Piirteet
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Isoviiksisiipan pään ja vartalon yhteispituus on 37–51 mm,[8] korva noin 15 mm ja siipien kärkiväli 19–22,5 cm[8]. Se painaa tyypillisesti 4–10 grammaa.[9][10] Se on pitkäkarvainen, kullanruskea ja vatsapuolelta kellertävän vaaleanharmaa. Korvat ja siivet ovat ruskeat ja suhteellisen vaaleat.[11] Lennossa sitä on hyvin vaikea erottaa vesisiipasta.[11] Erona viiksisiippaan ovat korvan edessä olevan ulokkeen eli traguksen muoto, hampaat ja penis sekä turkin ja siipien vaaleampi väri.[8][9] Nimensä mukaisesti isoviiksisiippa on viiksisiippaa hieman kookkaampi.[8]
[muokkaa] Äänet
Isoviiksisiipan kaikuluotausäänet ovat lähes samanlaiset kuin viiksisiipalla.[11]
[muokkaa] Levinneisyys
Isoviiksisiippaa tavataan Keski- ja Itä-Euroopassa, Skandinavian eteläosissa sekä Aasian puolella samoilla leveysasteilla Kiinassa, Mongoliassa, Kazakstanissa ja Koreassa sekä Venäjän Kamtšatkan niemimaalla ja Kuriileilla.[1][2] Esiintymisalueen länsiosan yksilöt ovat M. brandtii brandtii -alalajia ja itäosan M. b. gracilis -alalajia.[1] Isoviiksisiippa ei tee pitkiä muuttomatkoja. Suurin todettu siirtymä on ollut noin 200 kilometriä.[12]
Isoviiksisiippa on Suomen yleisimpiä lepakkolajeja. Sitä tavataan Kainuun korkeudelle asti, ja levinneisyyden painopiste on maan itäosissa.[13]
[muokkaa] Elinympäristö
Isoviiksisiippa elää metsissä, ja sitä nähdään vain harvoin kaupunkialueilla.[11] Loppukesällä ja syksyllä se saalistaa myös rannoilla vesistöjen yläpuolella, vesisiipan tapaan.[14] Saalistusalueet ovat yleensä vain parinsadan metrin päässä päiväpiilosta.[5] Päiväpiiloinaan laji käyttää puunkoloja, linnunpönttöjä, rakennuksia ja siltojen alusia.[14] Talvehtimispaikkoina se suosii ainakin luolia, kellareita, kaivoksia ja tunneleita. Kaikkia talvehtimispaikkoja ei tunneta.[9] Suomessa siippojen talvihorros alkaa lokukuussa ja päättyy vapun tienoilla.[5]
[muokkaa] Elintavat
[muokkaa] Ravinto
Alkukesällä isoviiksisiipat saalistavat yleensä yksin, mutta syksyn lähestyessä ne siirtyvät ryhmittäin vesistöjen läheisyyteen.[5] Isoviiksisiippa syö pieniä ja kevyitä hyönteisiä, kuten yöperhosia, vesiperhosia, korentoja, kärpäsiä ja hyttysiä.[15][14] Se pysyttelee lentäessään suhteellisen korkealla,[14] usein puunlatvojen tasalla.[8] Se on vesisiippaa taitavampi lentäjä.[11] Pienikokoiset saaliit se nappaa suoraan hampaisiinsa, mutta suurempien eläinten kiinnipitelyssä se käyttää myös takajalkojaan ja häntäänsä.[5]
[muokkaa] Lisääntyminen ja elinikä
Isoviiksisiipat parittelevat syksyllä, ennen horrokseen vaipumista.[14] Sikiönkehitys alkaa kuitenkin vasta keväällä,[14] sillä siittiöt ovat talven ajaksi varastoituneina naaraan kohtuun.[5] Naaraat kerääntyvät 20–60 yksilön lisääntymislaumoihin kesällä. Ne synnyttävät kukin yhden poikasen kesä- tai heinäkuussa, 2,5 kuukauden tiineysajan jälkeen.[5] Poikanen oppii lentämään noin kolmeviikkoisena, ja kuuden viikon iässä se pystyy saalistamaan itse ruokansa.[9]
Viiksisiipat tulevat sukukypsiksi luultavasti vuoden ikäisinä.[5] Vanhin tunnettu isoviiksisiippa on ollut siperialainen yksilö, jonka tiedetään rengastustietojen perusteella eläneen peräti 41-vuotiaaksi.[10][16] Pienelle nisäkkäälle poikkeuksellisen korkeaan ikään on saattanut vaikuttaa pitkä talvihorros, joka Siperiassa voi olla kahdeksan kuukauden mittainen.[16]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b c d Myotis brandtii IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Myotis brandtii Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 8.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 367. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
- ↑ Taxon details www.faunaeur.org. Fauna Europaea. Viitattu 8.7.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Nuorteva, Pekka; Henttonen, Heikki: Eläimiä värikuvina: Nisäkkäät, matelijat, sammakkoeläimet, s. 78-79. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-13603-4.
- ↑ Haukkovaara, Olli: Isoviiksisiippa (Myotis brandtii) (Teos Internet Archivessa) Valkeakosken seudun nisäkkäät. www.myrsky.com/vsn. 1991. Viitattu 8.7.2010.
- ↑ Rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeelliset arvot Ympäristöministeriö
- ↑ a b c d e Lappalainen, Markku: Suomen lepakot. Suomen Luonto, 1999, nro 6, s. 36. Suomen luonnonsuojeluliitto.
- ↑ a b c d ARKive
- ↑ a b Longevity, ageing, and life history of Myotis brandti (englanniksi) Luettu 8.7.2010
- ↑ a b c d e Isoviiksisiippa Lepakkotieteellinen yhdistys. Viitattu 12.6.2010.
- ↑ Lappalainen, Markku: Aika vaipua horrokseen. Suomen Luonto, 2008, nro 8, s. 26-33. Suomen luonnonsuojeluliitto.
- ↑ Kyheröinen, Eeva-Maria: Lepakot osana lähiluontoa. Kymenlaakson Luonto, 2010, 16. vsk, s. 33. Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry. ISSN 1238-5530. Lehden verkkoversio (pdf) Viitattu 12.7.2010.
- ↑ a b c d e f Valste, Juha: Nisäkkäät, s. 28–31. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-25336-7.
- ↑ UK Safari
- ↑ a b Lappalainen, Markku: Isoviiksisiippa teki ikäennätyksen. Suomen Luonto, 2006, nro 6, s. 54. Suomen luonnonsuojeluliitto.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Suomen Ympäristökeskus: Isoviiksisiippa
- Encyclopædia of Life: Myotis brandti (luettu 8.7.2010) (englanniksi)
