Isovanhempi
Wikipedia
Isovanhemmat ovat perheenjäseniä, oman äidin ja isän vanhempia ja isovanhempia: isoäiti ja isoisä. Isovanhemmat ovat usein tärkeitä ja läheisiä jäseniä omassa perhepiirissään.
Useissa perinteisissä kulttuureissa isovanhemmilla oli suora ja selkeä rooli lastenlasten hoidossa ja kasvatuksessa. Tämänkaltainen rooli on hälventynyt ydinperheiden syntymisen myötä. Toisaalta isovanhempien merkitys on myös kasvanut yhteiskunnan tiukentuneiden aikataulujen vuoksi. Isovanhemmat hoitavat usein lapsenlapsiaan tilanteissa joissa vanhemmat tarvitsevat lyhyellä varoitusajalla luotettavaa lastenhoitajaa.
Tilanteessa joissa lapsen omilla vanhemmilla ei ole halukkuutta tai mahdollisuuksia huolehtia lapsestaan, isovanhemmat ovat usein selkein vaihtoehto lapsen toissijaiseksi huoltajaksi.
Perinteisissä Itä-Aasian kulttuureissa, jotka ovat saaneet vaikutteita kungfutselaisuudesta, niin kutsuttu lapsen hurskaus on yksi tärkeimmistä moraaliarvoista. Isovanhemmat koetaan tällöin tärkeänä auktoriteettina jolla on oikeus puuttua perheen sisäisiin asioihin. Länsimaistumisen myötä myös Itä-Aasiassa isovanhempien merkitys on toisaalta vähentynyt.
Isovanhemmilla on Suomessa useita eri nimityksiä. Isoäiti voi olla mummo, mummu, mummi, mumi, muori, mami, fammu, mamma, mormor, farmor, mumma, mummis, hammu, tummu[1], ämmö, maama, vanhaäiti, mummeli, akka, isoäiti, eukko, muija, ämmä, ämmi, famu, mama ja isu. Isoisästä käytetään esimerkiksi nimityksiä vaari, pappa, paappa, faari, ukki, ukko, faffa, fafa, farfar, morfar, tuffa, tuora[1], tuhari, taata, äijä, äijö, isoisä, papa, papparainen, isovaari, taatto ja ukkeli. Nimitykset vaihtelevat esimerkiksi murrealueittain.
Turun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan isoäideistä on apua lastenlasten selviytymisen kannalta. Sen sijaan jälkeläisten määrällä mitattuna isoisistä tällaista hyötyä ei voitu havaita. Tutkimus pohjautui suomalaisiin väestötietoihin 1700- ja 1800-luvuilta.[2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sijaismummo- ja vaaritoiminta
Useat suomalaiset järjestöt ja yhdistykset ovat tarjonneet viime vuosina niin kutsuttuja sijaismummo- ja vaaripalveluja. Ideana on, että tutustutetaan toisiinsa lapsi, jonka isovanhemmat ovat kuolleet tai joka ei muusta syystä voi tavata isovanhempiaan sekä lapsen isovanhempien ikäpolvea oleva henkilö, joka on ilmoittautunut halukkaaksi sijaisisovanhemmaksi. Näin lapsella on mahdollisuus saada halutessaan itselleen isoisän tai isoäidin sijainen. Sijaisisovanhempia on tarjottu myös maahanmuuttajalapsille joiden omat isovanhemmat ovat jääneet entiseen kotimaahan. Alakoulujen ensimmäisillä luokilla taas on ollut niin sanottuja koulumummoja ja kouluvaareja.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 Kirsi Airikka: Ukilla on aikaa yhdessäoloon 9.11.2005. Tampereen Kirkkosanomat. Viitattu 20.7.2007.
- ↑ Isoisistä ei ole hyötyä jälkeläisten menestykselle 25.7.2007. YLE Radio 1. Viitattu 25.7.2007.
