Isosepelkaija
| Isosepelkaija | |
|---|---|
 Isosepelkaijakoiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Barnardius |
| Laji: | zonarius |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Barnardius zonarius |
|
| Katso myös | |
Isosepelkaija (Barnardius zonarius) on australialainen kaija. Barnardius-suvun lajeja oli aikaisemmin kaksi, mutta nykyisin katsotaan B. barnardin olevan B. zonariuksen alalaji. B. barnardia kutsuttiin suomeksi nimellä sepelkaija.[2]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnun pituus on 37-42 cm ja paino 123–206 g. Sen höyhenpuku on pääosin vihreä, pää, posket ja niska ovat mustat, kaulassa on kirkkaan keltainen sepel ja pitkä pyrstö on sinikiiltoinen ja valkokärkinen. Naaras muistuttaa koirasta mutta on väreiltään himmeämpi ja sen pää on ennemminkin tummanruskea kuin musta. Nokka on vaaleanharmaa, koivet harmaat ja iiris ruskea. Aiemmin lajiin B. barnardi kuuluneet alalajit ovat muutoin samankaltaiset, mutta niiltä puuttuu selvästi tumma pää ja niiden höyhenpuku on himmeämmän vihreä.[3]
| Nimi | Kuva | Kuvaus |
|---|---|---|
| B. z. semitorquatus(engl. Twenty-eight parrot) | 
|
Punainen nauha nokan yllä ja vihreä vatsa erottaa alalajista B. z. zonarius. |
| B. z. zonarius(engl. Port Lincoln parrot / Port Lincoln ringneck) | -1.JPG)
|
Punaisen nauhan puute nokan yllä ja keltainen vatsa erottaa alalajista B. z. semitorquatus. |
| B. z. macgillivrayi(engl. Cloncurry parrot) | 
|
Selvästi keltainen vatsa ja punaisen nauhan puute nokan yllä erottaa alalajista B. z. barnardi. |
| B. z. barnardi(engl. Mallee ringneck) | 
|
Punainen nauha nokan yllä erottaa alalajista B. z. macgillivrayi. |
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isosepelkaijat elävät laajalla alueella Australian sisäosissa, lajin elinympäristön ala on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja populaation koko on yli 100 000 yksilöä. Siitä tunnetaan neljä alalajia.
Isosepelkaija on melko suosittu lemmikkilintu Euroopassa, mutta Suomessa sitä ei tavata ollenkaan tai juuri ollenkaan.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji elää hyvin monenlaisissa elinympäristöissä, kuten jokivarsien eukalyptusmetsiköissä, pensaikoissa, esikaupunkien ja viljelysmaiden metsiköissä.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesintä alkaa elokuussa ja voi jatkua helmikuulle, jos olot ovat suotuisat, jolloin laji voi pesiä kahdesti kesän aikana. Pesä on tavallisesti syvällä eukalyptuksen onkalossa. Naaras munii neljästä kuuteen munaa, tavallisesti viisi, joita se hautoo keskimäärin 20 päivää. Naaras poistuu ruokailemaan vain aikaisin aamulla ja illalla. Koiras vartioi lähipuussa ja varoittaa heti, jos vaara uhkaa. Poikaset jättävät pesän viiden viikon ikäisinä.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruokavalio koostuu hedelmistä, pähkinöistä, siemenistä, marjoista, silmuista, kukista ja hyönteisistä sekä niiden toukista. Erityistä herkkua näyttävät olevan erään kurkun (Cucumis myriocarpus) ja vesimelonin (Citrullus lanatus) siemenet sekä pensastupakan (Nicotiana glauca) hedelmät.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Barnardius zonarius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.4.2014. (englanniksi)
- ↑ sepelkaija - Barnardius barnardi | Taksonomia | Suomen Lajitietokeskus laji.fi. Viitattu 28.4.2022.
- ↑ Joseph Michael Forshaw: Parrots of the world. Princeton, N.J.: Princeton University Press, 2010. 705945316. ISBN 978-1-4008-3620-8, 1-4008-3620-4, 1-282-69222-4, 978-1-282-69222-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.4.2022).
| ||||||||||