Isontalon Antti ja Rannanjärvi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Isotalon Antti ja Rannanjärvi on suomalainen kansanlaulu, jossa kerrotaan kolmesta häjystä, nimiltään Antti Isotalo, Antti Rannanjärvi ja Jaakko Pukkila, sekä Kauhavan nimismiehestä Adolf Hägglundista ja tämän vaimosta.

Sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isontalon Antti ja Rannanjärvi
ne jutteli kaharen kesken:
:,: Tapa sinä Kauhavan ruma vallesmanni,
niin minä nain sen komian lesken. :,:
(Tästä säkeestä myös versio: Isoo-Antti ja ...)

Ensin ne portahat särjettiin
ja sitten vasta muuri,
:,: Isoo-Antti se erellä kulki
ja joukosta oli suurin. :,:

Isontalon Antti oli ensimmäinen
ja Rannanjärvi oli toinen
:,: Pukkilan Jaska se Kauhavalta
oli kolomas samanmoinen. :,:
(Tästä säkeestä myös versio: Isoo-Antti oli ...)

Sitten on piru, sanoi Rannanjärvi
jos minä miestä pelkään
:,: Tervaspampulla kuonon päälle
ja teräksellä pitkin selkää. :,:
(Tästä säkeestä myös versio: Tervaskannolla kuonon päähän...)

Vaasan veri ei vapise
eikä Kauhavan rauta ruostu
:,: niskasta kiinni ja puukolla selekähän
jossei se muuton suostu :,:

Ei saa laulaa Rannanjärvestä,
Rannanjärvi on kuollu.
:,: Rannanjärven hauralle
on marmoripatsas tuotu. :,:
(Tästä säkeestä myös versio: Ei saa laulaa Rannanjärviä ... on marmorikivi tuotu.)