Isomesitangara

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Isomesitangara
Koiras ja naaras
Koiras ja naaras
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Tangarat Thraupidae
Suku: Mesitangarat Cyanerpes
Laji: cyaneus
Kaksiosainen nimi
Cyanerpes cyaneus
(Linnaeus, 1766)
Alalajit[2]
  • C. c. brevipes
  • C. c. carneipes
  • C. c. cyaneus
  • C. c. dispar
  • C. c. eximius
  • C. c. gemmeus
  • C. c. gigas
  • C. c. holti
  • C. c. pacificus
  • C. c. tobagensis
  • C. c. violaceus
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Isomesitangara Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Isomesitangara Commonsissa

Isomesitangara (Cyanerpes cyaneus) on laajalla alueella Keski- ja Etelä-Amerikassa tavattava tangaroihin kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kooltaan isomesitangara on 11–13 cm pitkä, lyhytpyrstöinen ja pitkä- sekä käyränokkainen lintu. Koiras on pesimäasussaan väritykseltään pääosin sinisen ja mustan kirjava. Selkä ja siivet ovat mustat ja siivissä on sininen raita. Pää on mustaa maskia lukuun ottamatta sininen. Päälaen höyhenet ovat vaaleanturkoosit. Siipien alustojen keltaiset höyhenet näkyvät vain lennossa. Koiraan jalat ovat punaiset. Pesimäajan ulkopuolella koiras on väritykseltään vihreä ja muistuttaa naarasta, mutta sen selkä on musta. Naaras on väritykseltään vaalean mintunvihreä ja sen kellertävässä vatsassa on vihreitä juovia. Naaraan jalat ovat väriltään punertavat.[3][4][5][6]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Amerikassa isomesitangaran levinneisyysalue ulottuu Meksikosta Panaman. Lisäksi lajia tavataan muun muassa Kuubassa, Alankomaiden Antilleilla ja Trinidadissa ja Tobagossa.[1] Etelä-Amerikassa lajia tavataan Venezuelassa, Boliviassa, Amozonasin alueen Brasiliassa, Surinamessa, Guayanassa ja Ranskan Guayanassa. Lajin elinympäristöä ovat monenlaiset trooppiset metsät. Lajia tavataan niin kuivissa, kosteissa kuin märissäkin metsissä ja metsien reunamailla. Isomesitangaran elinympäristöt sijaitsevat yleensä alle 1 100 metrin korkeudella merenpinnasta.[5][6][4]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isomesitangarat liikkuvat useimmiten ryhminä tai liittyneinä sekaparviin. Linnun ravinnosta suurimman osan muodostaa kukkien mesi. Lisäksi laji syö hedelmiä ja marjoja sekä puiden lehvästöistä hyönteisiä ja hämähäkkejä.[5][6]

Isomesitangaran pesimäkausi kestää tammikuulta heinäkuulle. Kuppimainen pesä sijaitsee puussa ja naaras munii kaksi valkoista, leveämmästä päästään ruskeapilkullista munaa.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Cyanerpes cyaneus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 18.2.2014. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Cyanerpes cyaneus (TSN 559608) Viitattu 27.5.2010. (englanniksi)
  3. Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America: The oscine passerines, s. 219. University of Texas Press, 1989. ISBN 978-0-292-70756-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.5.2010). (englanniksi)
  4. a b Robert S. Ridgely, Guy Tudor: Field Guide to the Songbirds of South America, s. 381. University of Texas Press, 2009. ISBN 978-0-292-71748-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.5.2010). (englanniksi)
  5. a b c d Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A guide to the birds of Colombia, s. 596. Princeton University Press, 1986. ISBN 978-0691083728. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.5.2010). (englanniksi)
  6. a b c Carrol L. Henderson: Field guide to the wildlife of Costa Rica, s. 407. University of Texas Press, 2002. ISBN 978-0691083728. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.5.2010). (englanniksi)