Isolimaska

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Isolimaska
Spirodela polyrrhiza marais poitevin.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Alismatales
Heimo: Vehkakasvit Araceae
Suku: Isolimaskat Spirodela
Laji: polyrrhiza
Kaksiosainen nimi
Spirodela polyrrhiza
(L.) Schleid.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Isolimaska Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Isolimaska Commonsissa

Isolimaska (Spirodela polyrrhiza tai Spirodela polyrhiza) on maapallolla laajalle levinnyt, veden pinnalla kelluvia suuria kasvustoja muodostava pieni kasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isolimaskan verson alapuoli ja juuret.

Isolimaskan 4–8 mm pitkät versot ovat 5–15-juurisia. Juuret ovat tavallisesti alle 3 cm pitkiä. Versot kelluvat tavallisesti 2–5 verson ryhminä. Versot ovat lähes pyöreitä, ehytlaitaisia, 5–15-suonisia ja litteitä. Väriltään versot ovat päältä sinivihreitä ja alta sinipunaisia. Verson tyvi on hyvin lyhyt ja kalvomainen. Kukinto on vaatimaton. Suomessa isolimaskan ei tiedetä kukkineen.[2] Laji muodostaa syksyisin pieniä, tummia ja juurettomia talvehtimissilmuja.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isolimaskan levinneisyysalue on hyvin laaja mutta epäyhtenäinen. Sitä tavataan muun muassa suurimassa osassa Eurooppaa pohjoisimpia ja eteläisimpiä osia lukuun ottamatta, Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa, Aasian etelä-, kaakkois- ja itäosissa sekä Pohjois-Amerikan keski- ja eteläosissa.[4] Suomessa isolimaskaa esiintyy sisämaassa paikoitellen linjan VaasaMikkeli eteläpuolella. Pohjanlahden rannikolla levinneisyysalue jatkuu satunnaisena aina Perämeren perukoille saakka. Yleisin laji on Etelä-Suomessa.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isolimaskaa kasvaa rehevissä ojissa, lammissa, järvissä ja joissa suojaisilla paikoilla. Laji on yleistynyt Etelä-Suomessa.[2] Isolimaska kasvaa usein yhdessä pikkulimaskan (Lemna minor) ja kupulimaskan (Lemna gibba) kanssa.[3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa isolimaskaa viljellään toisinaan eläinten rehuksi.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Ålandstryckeriet, Mariehamn 2008.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Spirodela polyrrhiza IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 506.
  3. a b Ålands flora 2008, s. 347.
  4. Denn virtuella floran: Stor andmat Viitattu 23.8.2010.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2009: Isolimaskan levinneisyys Suomessa Viitattu 22.8.2010.
  6. Den virtuella floran: Storandmatar Viitattu 23.8.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]