Isolapionappari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Isolapionappari
Tolmomyias sulphurescens 1.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Tyrannit Tyrannidae
Suku: Lapionapparit Tolmomyias
Laji: sulphurescens
Kaksiosainen nimi
Tolmomyias sulphurescens
(Spix, 1825)
Alalajit[2]
  • T. s. aequatorialis
  • T. s. asemus
  • T. s. berlepschi
  • T. s. cherriei
  • T. s. cinereiceps
  • T. s. confusus
  • T. s. duidae
  • T. s. exortivus
  • T. s. flavoolivaceus
  • T. s. grisescens
  • T. s. inornatus
  • T. s. insignis
  • T. s. mixtus
  • T. s. pallescens
  • T. s. peruvianus
  • T. s. sulphurescens
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Isolapionappari Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Isolapionappari Commonsissa

Isolapionappari (Tolmomyias sulphurescens) on Keski- ja Etelä-Amerikassa tavattava tyranneihin kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kooltaan isolapionappari on noin 14 cm. Lajin ulkonäkö vaihtelee alalajeittain ja osa alalajeista saattaa olla omia lajejaan. Kaikilla alalajeilla selkä on väriltään oliivinvihreä ja sen tummuus vaihtelee. Linnun levinneisyysalueen pohjoisosassa alalajien pää on väriltään oliivinvihreä. Siivet ovat harmahtavat ja niissä on keltaisia juovia. Vatsa on väriltään kirkkaan keltainen. Isolapionapparin eteläisillä alalajeilla on päässä musta täplä. Isolapionapparin nokka on leveä ja hieman litteä.[3][4][5]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isolapionapparin levinneisyysalue ulottuu Keski-Amerikassa Meksikon eteläosista Panamaan. Etelä-Amerikassa sitä tavataan Kolumbiasta ja Venezuelasta etelään aina Argentiinan pohjoisosiin asti. Linnun elinympäristöä ovat monenlaiset metsät ja metsien reunamaat sekä puoliavoimet ympäristöt. Erityisesti lajia tavataan jokien ja purojen läheisyydestä. Isolapionapparin elinympäristöt sijaitsevat yleensä alle 1 900 metrin korkeudella merenpinnasta.[3][4][5]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isolapionapparit liikkuvat yleensä yksin tai pareittain ja voi liittyä myös sekaparviin. Ravintonaan se käyttää hyönteisiä, joita se pyydystää lehdiltä ja oksilta. Lintu voi syödä myös marjoja. Isolapionapparin pesimäkausi kestää Kolumbiassa tammikuulta heinäkuulle. Pesä roikkuu puun oksasta ja sivulla on pitkä putkimainen sisäänkäynti. Naaras munii kahdesta kolmeen valkoista ruskeapilkullista munaa.[3][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Tolmomyias sulphurescens IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 25.2.2014. (englanniksi)
  2. Tolmomyias sulphurescens ITIS. Viitattu 14.11.2010.
  3. a b c Steven L. Hilty,Rodolphe Meyer de Schauensee: Birds of Venezuela, s. 598. Princeton University Press, 2003. ISBN 978-0691092508. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.11.2010). (englanniksi)
  4. a b Robert S. Ridgely, Guy Tudor: Field Guide to the Songbirds of South America, s. 241. University of Texas Press, 2009. ISBN 978-0-292-71748-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.11.2010). (englanniksi)
  5. a b Robert S. Ridgely, John A. Gwynne: A Guide to the Birds of Panama: With Costa Rica, Nicaragua, and Honduras, s. 295. Princeton University Press, 1992. ISBN 978-0-691-02512-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.11.2010). (englanniksi)
  6. Arthur Grosset: Yellow-olive Flycatcher Viitattu 14.11.2010. (englanniksi)
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.