Isokultasiipi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Isokultasiipi
Koiras
Koiras
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1]
Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Sinisiipiset Lycaenidae
Suku: Lycaena
Laji: dispar
Kaksiosainen nimi
Lycaena dispar
(Haworth, 1809)
Katso myös
 Commons-logo.svg Isokultasiipi Commonsissa

Isokultasiipi (Lycaena dispar) on sinisiipisten (Lycaenidae) heimoon kuuluva päiväperhonen. Isokultasiipi on rauhoitettu Suomessa vuodesta 1983[2] lähtien ja on erityisesti suojeltu laji[3]. Se kuuluu myös Euroopan unionin luontodirektiivin II liitteessä mainittuihin lajeihin, joiden suojelemiseksi on perustettava erityisten suojelutoimien alueita sekä IV liitteessä mainittuihin lajeihin, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua[4].

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isokultasiiven koiraan siipien yläpuolen väritys on hohtavan kullanpunainen, naaraalla himmeämpi kuparinpunainen. Naaraan takasiiven yläpuolen pääväri on musta. Molempien sukupuolien takasiipien alapuolen pääväri siniharmaa. Siipien kärkiväli on yleensä 33–40 millimetriä. Naaras on kookkaampi kuin koiras. Isokultasiiven kanssa varsin samannäköinen laji on yleinen loistokultasiipi (Lycaena virgaureae), joka on kuitenkin isokultasiipeä pienempi.

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isokultasiipeä esiintyy hajanaisesti Länsi-Euroopasta Aasian lauhkean vyöhykkeen kautta Amurin seudulle saakka. Euroopassa laji on taantunut voimakkaasti elinympäristöjen häviämisen vuoksi. Britanniassa esiintynyt nimialalaji Lycaena dispar dispar on kuollut sukupuuttoon 1800-luvulla. Suomessa isokultasiipeä on tavattu hajanaisesti vain maan kaakkoisimmassa osassa. Lentoaika on kahtena sukupolvena touko-kesäkuussa ja heinä-syyskuussa paitsi esiintymisalueen pohjoisemmissa osissa ja korkeammalla yksi sukupolvi kesä-heinäkuussa.

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isokultasiiven elinympäristöä ovat kosteat tulva- ja rantaniityt, joilla kasvaa toukan ravintokasveja hierakoita. Laji talvehtii toukkana.

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan ravintokasveja ovat hierakat (Rumex), etenkin isohierakka (Rumex hydrolapathum), poimuhierakka (Rumex crispus) ja vesihierakka (Rumex aquaticus).

Naaras

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lycaena dispar IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Suomen Perhostutkijain Seura ry: Isokultasiipi (Lycaena dispar)
  3. Finlex: Luonnonsuojeluasetus
  4. Euroopan unionin luontodirektiivi
  • Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kijayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6.
  • Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]